”Hei kulta, kotona ollaan!” sanoo töistä kotiin palaava väsynyt aviomies odottaen kieli pitkällä herkullista päivällistä jonka ihanteellinen kotivaimo on valmistanut. Keittiön tiskipöytä on sekainen eikä ruoan hajua tunnu missään. Mies avaa jääkaapin oven ja huomaa ettei vaimo ole käynyt kaupassakaan. Hän kävelee hitaasti kohti olohuonetta. Sieltä kuuluu epäilyttäviä ääniä, vaimo vaikuttaa puhuvan jollekin iloiseen sävyyn. Mies jähmettyy paikalleen ja hänen mielessään on kuva vaimosta toisen miehen seurassa. ”Sori en kerennyt laittaa ruokaa, mulla on vielä insta kesken” vaimo sanoo nopeasti ja jatkaa höpinöitään Skypessä englanniksi. Kyllä. Vaimolla on toinen. Se toinen on nimeltään WoW.

Aloin pelaamaan World of Warcraftia elokuussa 2006. Aloitin 10 päivän kokeilulla jonka jälkeen ostin pelin. Vapaa-aikaa pelin ulkopuolella alkoi olemaan yhä vähemmän ja vähemmän. Yhteydenpito lähellä oleviin ystäviin väheni, mutta ystävyyssuhteita syntyi joka puolelle Eurooppaa. Illat kuluivat yleensä WoWin parissa eikä televisiotakaan enää kerennyt katsoa. Englanninkielen käyttö parani huimasti eikä sitä enää suomalaiseen tapaan tarvinnut arkailla. Parisuhteessa käydyt keskustelut rajoittuivat omista hahmoista puhumiseen ja siihen mitä uutta pelissä on tapahtunut. Ystävät ja sukulaiset eivät enää ymmärtäneet mistä puhun. Mutta koska asia tuntui olevan minulle tärkeä kuuntelivat he edes puolella korvalla.

Vuoden pelaamisen jälkeen olin käyttänyt aikaa yhteensä kuukauden WoWissa omalla hahmollani. On hyvin tavallista että massiivimoninpelaaja, jolle pelimaailma ja sen oma kieli on yhtä tuttu kuin omat taskut, puhuu ulkopuolisten mielestä pelkkää rasittavaa höpöhöpöä. Pelin ulkopuoliset ihmiset eivät ymmärrä kuinka massiivimoninpelaaja alkaa suhtautua omaan hahmoonsa kuin perheenjäseneen, joten luonnollisesti sen kuulumisista puhellaan myös ystäville ja sukulaisille. Koska pelihahmon ja sitä ympäröivien ihmisten ja tapahtumien kanssa vietetään niin paljon aikaa on hankala ymmärtää miksi joku muu ei tietäisi siitä kaikkea.

Pelihahmoon samaistuminen alkaa oman hahmon suunnittelusta. Mitä yksityiskohtaisemmat mahdollisuudet pelissä annetaan, sitä parempi. Muistan viettäneeni runsaasti aikaa suunnitellen The Sims-hahmoja. Mietin myös hyvin tarkkaan minkä näköinen hahmo edustaa minua WoWissa. Kun astuin ensimmäistä kertaa pelimaailmaan en tajunnut edes miten hahmoani liikutetaan. Silti tunsin olevani samalla tasolla muiden aloittelijoiden kanssa, pystyin olemaan ”kuka tahansa”. Ja voi sitä riemua kun pelin salaisuudet alkoivat paljastua ja pelaaminen sujua paremmin. Peliin kiintyy helposti kun se palkitsee pelaajaa jatkuvasti tasojen saavutuksilla, uusilla hienoilla varusteilla, rahalla ja kyvyillä. Tavoitteisiin pääsy pelissä on huomattavasti nopeampitempoisempaa kuin oikeassa elämässä.

Onnistuneisuuden tunteet ovat avain koukkuun jäämisessä, mutta myös sosiaalisilla kontakteilla on siinä oma osansa. Kun vietin suurimman osan vapaa-ajastani peliystävien seurassa ei ollut kumma että yhtäkkiä sosiaalinen verkostoni sijaitsi siellä. Vaikka peli saattoi olla ainut yhdistävä tekijä pelaajien välillä, se usein riitti hyvin läheisten ihmissuhteiden syntyyn. Tässä vaiheessa peli veti puoleensa vielä hanakammin. Hauskanpito, sosiaalinen paine, muiden pelaajien odotukset, näyttämisenhalu ja kilpailunhalu kannustavat pysymään mukana. Eikä peli lopu ennen kuin pelaaja sen lopettaa.

Kansantajuiset massiivimoninpelit ovat todellakin mitä nerokkain keksintö pelinkehittäjiltä. Niihin käytetään aikaa sekä rahaa ja niitä rakastetaan niin että halutaan kaikki ystävät ja perheenjäsenetkin mukaan.

Nälkäinen lohikäärme kaarteli taivalla ja se ilmestyi soturin näkökenttään yllättäen. Soturille jäi kaksi mahdollisuutta. Hän voisi hyökätä lohikäärmeen kimppuun ja taistella henkensä puolesta tai juosta pakoon ja todennäköisesti kuolla sen polttavaan tuliloitsuun. Soturi karjaisi sotahuudon ja hyökkäsi lohikäärmeen kimppuun. Hän antoi kirveensä heilua vinhasti mutta lohikäärme oli ottamassa hänestä voittoa. Epätoivoisesti soturi pitkitti väistämätöntä häviötään ja paransi osaa haavoistaan taikajuomalla. Hän iski lohikäärmettä kaikella raivollaan ja jäi odottamaan kuolemaansa. Yhtäkkiä uljas kissaratsu ravaa hänen viereensä ja nahkahaarniskaan sonnustautunut kaunis haltija pudottautuu notkeasti satulasta. Haltija on pitkä sekä korea ja hänen kauniissa silmissään on uhmakas seikkailunhaluinen loisto. Nainen taikoo nopeasti parantavan loitsun palauttaakseen soturin voimia ja iskee lohikäärmeen kimppuun kuin kissa. Haltija ja soturi kaatavat tultasyöksevän lohikäärmeen jonka viimeinen vihainen huuto karjuu vielä ilmassa sen kaatuessa maahan kuolleena. Soturi ottaa kypärän päästänsä ja esittelee itsensä ja kiittää kaunista haltijaa avusta. Haltija heittää soturille lentosuukon ja esittelee itsensä. Ja rakkaustarina voi alkaa.

Massiivimoninpelit (Massively multiplayer online game), yhdistävät miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Miljoonia ihmissuhteita syntyy joka päivä. Ystävyyssuhteita solmitaan ja puretaan, vihanpitoa pidetään, katkeruutta ja kateutta toisen menestyksestä koetaan mutta ennen kaikkea: Ihastutaan ja Rakastutaan. Massiivimoninpelit ovat tehneet lähtemättömän muutoksen seurustelukulttuuriin. Ensimmäisenä nettiroolipelin laajaan maailmaan astuessa ei tule mieleen potentiaalisen elämänkumppanin löytäminen. Mutta siellä missä on ihmisiä, siellä on intohimoa ja rakkauttakin. Ja miksei elämänkumppania voisi löytää pelistä? Miljoonat ihmiset käyttävät Internetiä ”Sen Oikean” löytämiseen, koska on helpompi olla oma itsensä anonyymisti. Joten myös pelit joissa linjoilla on tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa ajavat samaa asiaa.

Yllättävän monet ovat löytäneet rakkauden nettiroolipelin äärellä. Suosituin massiivimoninpeli World of Warcraft on saanut vakiopelaajikseen yli 10 miljoonaa miestä ja naista. Naispelaajien määrä WoW:ssa on suuri, joten onhan luonnollista että tällaisessa todellisesta maailmasta poikkeavassa ja anonyymissä ympäristössä syntyy monenlaisia tarinoita ja ihmissuhteita. Roolipelipalvelimilla puhutaan myös ”emotionaalisesta roolipelaamisesta”, joka tarkoittaa sitä että pelissä olevat roolihahmot rakastuvat toisiinsa ja pelaajat kehittävät tarinaa hahmojen välillä. Emotionaalisessa roolipelaamisessa ei ole tarkoitus tietää mitään todellisesta ihmisestä hahmon takana vaan pysytään täysin hahmon sisällä. Tämä voi aiheuttaa hankaluuksia erottaa omat tunteensa hahmon tunteista ja taustatarinasta.

Tällaisen roolipelaamisen lisäksi yleisempää on se että oikeat ihmiset hahmojensa takana ihastuvat toisiinsa. Nettiroolipelissä ihastuminen on pitkälti sama asia kuin muukin ”online”-ihastuminen. Omia tunteita ohjaavat melko pitkälti ne mielikuvat mitä toisesta ihmisestä ajattelee ja mitä itse odottaa kumppaniltaan. Tämän takia online-jutut eivät usein toimi tosielämässä, koska linjoilla tutustumisesta puuttuu fyysinen läheisyys. Ulkonäöllä, kehonkielellä ja hajuilla on suuri merkitys ihmissuhteen syntymisessä. WoWin kaltainen virtuaaliympäristö voi simuloida osaa näistä tarpeista ja tarjoaakin hyvin mielenkiintoisen ympäristön romanttisten suhteiden syntymiselle. Massiivimoninpelissä voit pelastaa kumppanisi hengenvaarasta, voitte tehdä yhdessä kaikenlaista jännittävää ja seikkailla ympäri fantasiamaailmaa, voit antaa kumppanillesi uskomattoman arvokkaita lahjoja…

Massiivimoninpelit tarjoavat siis hyvin erilaisia nykymaailmasta poikkeavia tunnekokemuksia, kuten esimerkiksi ritarillisuus, johon harvemmin enää törmää. Mutta fantasiasta huolimatta näistä suhteista voi syntyä elämänmittaisia ja toimivia liittoja tosielämässä.