3.

Terminaalin käytävät saavat Urmas Laineen sydämen hakkaamaan hullun lailla. Hän kyllä tietää vaimonsa pelkäävän lentämistä, mutta vaimo ei tiedä että miehellään on sama ongelma. Vaikka Urmas näkee mielessään hetken jolloin koneen moottorit räjähtävät, se ei ole hetki jota hän pelkää. Urmas pelkää hetkeä jolloin kone nousee maasta ja hän ei ole enää tilanteen herra. Urmas yrittää rauhoitella vaimoaan kertomalla kuinka vähän lentokoneonnettomuuksia maailmalla tapahtuu lentoihin nähden, mutta vaimon kysymykseen siitä, miksei tämä voisi olla niistä yksi, Urmas ei osaa vastata.

Vaikka Urmas antaa mielellään itsestään kuvan maailmaa nähneenä miehenä, hän on käynyt ulkomailla vain kerran aiemmin, eikä sekään Tukholman matka luultavasti kauheasti tarjonnut 5-vuotiaalle.

Hetkeä myöhemmin lentokoneessa lentoemännät antavat ohjeita lennon ajaksi. Välilaskuja ei ole ja lento kestää noin kaksi ja puoli tuntia. Urmaksen vaimo yrittää kuiskata miehelleen ettei näe laskuvarjoja missään, mutta Urmas ei kuule kuiskausta koska etsi katseellaan laskuvarjoja.

Turvallisuusohjeet päättyvät ja lentokone aloittaa hitaan nousunsa. Urmaksella on ikkunapaikka joten hänellä on mahdollisuus katsoa kuinka talot ja autot muuttuvat pienemmiksi, joskaan hän ei käytä tätä mahdollisuutta. Hän tuntee korviensa menevän lukkoon, mutta ei hätääntynyt koska on etukäteen lukenut että näin voisi käydä. Urmas juttelee leppoisasti vaimolleen lentokoneen teknisistä tiedoista jotka on lukenut etukäteen, aivan kaikkea hän ei muista mutta pienellä improvisaatiolla hän saa hyvinkin pätevänkuuloista selostusta ilmoille. Vähänpä Urmas tietää että myös vaimonsa on lukenut tiedot etukäteen ja muistaa asiat paremmin kuin Urmas. Liekö jälkimmäisen onni vai epäonni että vaimo päättää olla korjaamatta.

Urmas kompuroi itsensä vessaan, istahtaa ja tuijottaa hiljaa vessan ovea kohti. Hänen kätensä tärisevät ja häntä huimaa. Pienen hetken ajan hän tuntee tajuntansa katoavan, mutta pian kaikki selvenee taas. Aika ja paikka vain ovat vaihtuneet.

4.

Koulun piha, vuosi 1968.

Muut pojat pelasivat läheisellä kentällä pesäpalloa, mutta 12 vuotias Urmas Tapio Laine istui kannon päällä kirjoittaen luokasta varastamallaan kynällä. Sivusilmällä hän vilkuili tyttöjen kanssa leikkivää Riittaa. Tosiasiassa hänen ei tarvinnut edes katsoa häntä, hän muisti ulkoa sanat jotka aikoi hänelle kirjoittaa.

Runo alkaisi ”olet kuin kaunein kukka”, sen Urmas oli kotonaan lukenut eräästä kirjasta. Häntä hieman arvelutti käyttää tuota lausetta koska jos Riittakin olisi lukenut kyseisen kirjan, hän vaikuttaisi valehtelijalta. Mutta tuskinpa, sitäpaitsi lause olisi niin osuva että pakkohan sitä oli käyttää.

Urmas ei ollut lainkaan varma tulisiko antamaan tätä runoa Riitalle, häntä pelotti että Riitta vain nauraisi hänelle, jopa näyttäisi runon muille pojille. Urmas kuitenkin oli muita poikia tukevampi eikä yhtä komeakaan. Urmas kuitenkin piti itseään paljon älykkäämpänä kuin muita poikia jotka vain remusivat kaikki päivät. Hän oli kirjoittanut runoja jo melkein vuoden, joskaan kukaan muu ei tästä tiennyt. Hän ei kehdannut kotonakaan mainita asiasta koska pelkäsi että vanhempanasa eivät pitäisi moisesta toiminnasta, nämä kun olivat monesti yrittäneet patistaa poikaansa liikunnan pariin.

Urmas ei tiennyt että vanhempansa olivat päätyneet yhteen Johannes Urmaksen runoiltua ihastukselleen Aunelle niin kauniisti että häät sovittiin jo puolen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Tältä kannalta tietenkin olisi mitä sopivinta että runon kautta syntynyt lapsi olisi itsekin runoilija.

Ajatuksiinsa uppoutunut Urmas ei huomannut että kentältäpäin juoksi lauma poikia häntä kohti. Vasta liian myöhään hän havaitsi että jotain on tapahtumassa ja silloin taivaalta putosi pesäpallo kopsahtaen kipeästä Urmaksen olkapäähän. Urmas käpertyi kivun voimasta ja paperit lennähtivät maahan tämän eteen.

Pojat saapuivat paikalle ja jälleen kerran Urmas oli myöhässä yrittäessään kerätä papereita maasta ennenkuin muut ne huomaisivat. Mikä pahinta, pojista ärsyttävin, Juhani Laine oli ne napannut käteensä. Juhani luki paperia hetken aikaa hiljaa ja puhkesi ilkeään nauruun. Hän antoi paperit muun poikajoukon luettavaksi ja rupesi ilkkumaan. ”Urmas tykkää Riitasta, Urmas tykkää Riitasta!”

Muut pojat yhtyivät pilkkahuutoon, osan kutsuessa Urmasta nössöksi tai runoilijapojaksi. Urmas käpertyi jälleen jotta muut eivät näkisi kyyneleitä tämän silmissä. Hän tuijotti hiljaa kantoa jolla istui ja toivoi että pojat menisivät pois ja pian pojat keksivätkin uuden kohteen.

Poikajoukko rynnisti Riitan tykö esitellen papereita tälle ja ilkkuen ja nauraen. ”Urmas ja Riitta ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin!” Urmas oli kyllä tottunut poikien pilkkaan, mutta Riitta ei. Urmas saattoikin vain kuunnella kun ihastuksensa rupesi itkemään ja lähti juosten pois koulualueelta.

Välitunti loppui ja muut pojat lähtivät naureskellen takaisin sisälle, mutta Urmas jäi vielä kannolle istumaan. Pian alkoi yllättävä sade ja hiekka Urmaksen jalkojen alla muuttui mudaksi.

5.

Urmas havahtuu hereille. Pienen hetken hän ihmettelee missä on, yleensä nähtyään unta tapahtuneesta hän on omassa sängyssään mutta nyt tila on ahdas ja Urmas istuu. Pari sekuntia ihmeteltyään Urmas ymmärtää jälleen istuvansa lentokoneen vessassa ja että oven takaa kuuluu koputusta.

Urmas vetää vessan, esittäen käyttäneensä sitä, ja astuu tyynesti ulos kuin olisi viettänyt aikaa vain minuutin tai pari. Oven takana ollut nuorehko mies katsoo Urmasta hieman ihmetellen, muttei viitsi udella mikä oli kestänyt.

Urmaksen palattua paikalleen hänen vaimonsa sen sijaan kysäisee miksi Urmas on viettänyt vessassa puoli tuntia, mutta Urmas sujuvasti selittää asian ilmanpaineen aiheuttamalla ummetuksella. Tietenkään vaimo ei ole moisesta ennen kuullut, mutta jos Urmaksen sanaa alkaisi epäillä, tämä saattaisi mököttää monta päivää.

Urmas katsoo vaimoaan ja ajattelee Riittaa. Hän muistaa tämän kasvon piirteet pienintä yksityiskohtaa myöten ja ajattelee millaista hänen elämänsä olisi ilman sitä yhtä kauhun päivää. Jos hän olisi itse saanut esitellä runonsa hetken ollessa oikea, olisivatko he yhdessä. Urmaksen ajatus katkeaa kun hänen jälkeensä vessaan mennyt nuorimies palaa istumaan heidän taakseen ja vaimo ilahtuu. ”Tosiaan, kun kuhnailit vessassa juttelin tämän nuoren miehen kanssa, hän selitti minulle miksi lento-onnettomuudet ovat niin harvinaisia eikä minua pelota enää juuri yhtään. Hän on Sauli, tässä on puolisoni Urmas.”

Miehet kättelevät hieman vaivautuneesti ja vaimo jatkaa puhumista. ”Sauli on todellinen maailmanmatkaaja, ajatella, hän on vain 25 ja käynyt kymmenissä paikoissa joissa minä en ole käynyt. Missäs sinä kaikkialla sinä oletkaan vieraillut?”

”Noh, kaikissa pohjoismaissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa… piisahan noita”, Sauli luettelee tyynenä. Urmas alkaa pikkuhiljaa ärsyyntyä nuoren miehen itsevarmuudesta jonka tämä tulkitsee ylimielisyydeksi ja päättää pistää vastakysymyksen. ”Jos kerran olet Italiassa käynyt niin miksi olet menossa uudestaan?”

”Ai, te ette ole Italiassa käyneet? Noh, ensimmäinen kerta on aina paras. Rooma on todella upea kaupunki. Tuttavani António asuu siellä. Ajattelin tehdä yllätysvierailun luokseen, toivottavasti hän on kotona kun en ole etukäteen kertonut käyväni…”