Kun ihmiset valittavat ainaista kiirettä otsa rutussa, me päätimme Juoni.netissä testata vaihtoehtoista lähestymistapaa arjen haasteisiin. Otimme satunaisesti valitun joukon Juoni.netin taustavaikuttajia välittämättä heidän kiireistään ja sovituista menoista ja ahdoimme heidät suljettuun tilaan rentoutumaan. Vaikka asetelma itsessään kuulostaa vaaralliselta, paikalla olleena voin vakuuttaa, että yhtäkään ihmistä ei satutettu prosessissa.

Testiä oli suunniteltu tarkoin etukäteen ja tulimme siihen tulokseen, että teemme testin yllättäen. Tällä varmistimme, että tilanne olisi mahdollisimman aito ja kukaan ei pystyisi peukaloimaan koetta. Yllätysmomentissa oli myös se etu, että saimme mahdollisimman hyvät lähtöasetelmat kaikkien ollessa maksimaalisen stressaantuneita, kun kaikki aikaisemmat menot peruuntuivat. Ensin puristimme testijoukosta alkutunnelmat:

Ajatuksia ja odotuksia?

Itselläni ei ole juurikaan odotuksia kokeen suhteen ja lähden matkaan avoimin mielin.

Riikka: En ole tehnyt näitä kuin koulussa. Niissä en ole ainakaan pystynyt keskittymään. Eivät ole auttaneet,  enkä ole päässyt tunnelmaan. Ehkä en ole vain osannut. En haluaisi kuitenkaan olla pessimistinen.

Tarja: Koulussa on näitä tehty. Tulee mieleen hikinen kuntosalin lattia, joten ei hirveän suuria odotuksia.

Tiia: Olen ennenkin ollut ja pystynyt rentoutumaan. Olen jopa nukahtanut liikuntasalin lattialle ja minua on ollut vaikea saada jälkeenpäin hereille. On ollut virkeä olo rentoutumisen jälkeen.

Joona: Koko päivä ollut niin täynnä muita asioita, etten oikein osaa odottaa mitään. Haluan vain heittäytyä tilanteeseen.

Entäpä olotila yleensä?

Oma vointini on ihan ok, ei ahdista, vähän on nälkä ja sormea hiukan kolottaa johtuen maanantai-illan leivänleikkuusta.

Riikka: Harvinaisen kiireinen päivä. Ei stressiä, mutta ajattelen jo seuraavaa paikkaa. Ehkä harjoitus palauttaa jaksamaan tämän päivän paremmin.

Tarja: Hieman väsynyt ja pieni ahdistus.

Tiia: Nyt on kyllä fyysisesti niin hirveä olo, että en välttämättä pysty keskittymään. Hieman rauhaton olo muutenkin.

Joona: Rasittunut kaikesta juoksemisesta. Tarvitsen lepoa.

Ennakkoluulot palasiksi ja sitten toimeen

Juoni.netin rikkaasta ihmisrepertuaarista löytyi Tuula Rahkonen, joka ystävällisesti suostui lainaamaan meille aikaansa ja vetämään harjoituksen. Tuula kertoi meille aluksi, että jokainen kokee rentoumisharjoituksen yksilöllisesti ja että ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla mukana. Osa kuuntelee tarinaa tarkasti ja jää miettimään esillä olevia teemoja. Toiset taas tarttuvat yksityiskohtiin ja vaeltavat jonnekin ihan muualle. Tuula kokee itse olevansa pelkkä opas, joka auttaa meitä jokaista turvallisesti matkaamaan juuri sinne, minne olemme menossa.

Heti valmisteluiden jälkeen siirryimme suljettuun tilaan, joka ei varsinaisesti ollut ideaalinen kokeen toteuttamiseen, mutta sai kelvata.  Asetuimme mukavasti tuoleillemme – kaikki muut paitsi Joona, joka valitsi mieluummin kolkon ja kylmän lattian.  Sen jälkeen laitoimme valot pois ja Tuulan pehmeä ja rauhallinen ääni alkoi tuudittaa meitä kohti uusia sfäärejä. Kertomuksen kulusta voi olla monta mieltä, mutta varmuudella voimme sanoa, että kaikki muistivat puun, puun juuret, värit, polun ja jonkinlaisen puutarhan. Kaikki muu tuntuu olevan suhteellista.

Jälkifiilikset

Minulle tuli levollinen olo, aivan kuin olisi pienet päiväunet ottanut. Nälkä  haittasi hieman ja kummitteli taustalla. Värit oli hieman vaikeita visualisoida, konkreettisia mielikuvia oli helpompi kuvitella ja olla mukana prosessissa. Ehkä itselleni sopisi paremmin tarinamainen mielikuvamatka, jossa olisi paljon asioita ja esineitä, sellaista käsinkosketeltavaa settiä. Ympäristön hälinä hiukan vei keskittymistä ja Joonan skypeäänet pärähtivät soimaan jossain vaiheessa kannettavalta. Se ei kuitenkaan omaa menoani hidastanut vaan tein siitä taustamusiikkia mielikuvamatkalleni. Yleisesti ottaen tämä homma oli kyllä tosi jees.

Riikka: Olo on pirteämpi ja levollisempi kuin ennen. Juuri sellainen olo kuin olisi ottanut pienet päiväunet. Rentouduin harjoituksen aikana hyvin, vaikka päässä pyöri paljon asioita. Nämä muut asiat veivät huomiota kuitenkin itse tarinalta, jota kuuntelin satunnaisesti. Välillä tuli jalkoihin joitakin väristyksiä, jotka eivät  kuitenkaan johtuneet kylmyydestä. Loppupuolella meinasin nukahtaa monta kertaa. Tauot olivat hyviä ja havahduin aina niissä hereille, kun Tuula jatkoi kertomustaan. Tuulalla oli miellyttävä ääni ja se auttoi rentoutumaan. Rentoutus tuli juuri hyvään kohtaan päivästä. Oli jännittävää huomata, etten muistanut tarinasta paljoakaan rentoutuksen jälkeen. Tuoli ei ollut paras paikka, ehkä makuuasento olisi ollut parempi. Siitä huolimatta en ole näin hyvin onnistunut rentoutumaan aikaisemmin.

Tarja: Potuttaa enemmän ja olotila ei oikeastaan muuttunut yhtään mitenkään. Nälkä oli ja väsytti, meinasin nukahtaa yhdessä vaiheessa. Puuvertaus nauratti, kun olen koko päivän kuusia koonnut ja koristellut. En oikein päässyt valaistuneeseen tilaan. Ajatukset harhailivat, vaikka yrittikin keskittyä tarinaan.

Tiia: Kun piti miettiä puuta, tuli palmu mieleen. Älytön mielikuva palmusta. Olis edes ollut koivu tai joku muu suomalainen puu, mutta palmu. En yhtään tiennyt mistä se tuli.  Lopussa vasta tajusin, että rentoutuksessa olikin jokin tehtävä, johon en ollut kauheasti kiinnittänyt huomiota kun olin omalla mielikuvamatkalla.  Minulle tuli luova olotila, kuten joskus illalla juuri ennen nukahtamista. Aivan kuin olisin hieman nukkunut, meinasinkin nukahtaa monta kertaa. Aikaiesmmin vaivannut inhottava huono olo (kiristys ylävatsassa) hävisi. Voi olla, että kipu häviää, kun siihen ei kiinnitä huomiota. Jäi mietityttämään, että en ajatellut iloa, itsensä hyväksymistä tai muita teemoja, jotka olivat läsnä, kun kaikki jäi visuaalisten mielikuvien alle. Fyysisesti olo parani ja nyt henki kulkee vähän paremmin.

Joona: Olotila muuttui siten, että uskalsin entistä selvemmin myöntää sen mikä oli vialla elämässäni ennen tätä.

Suosittelisimmeko tätä muille?

Itseäni nämä hetket aina muistuttavat siitä, että jokaisen pitäisi vain välillä istua pimeässä hiljaisuuden ympäröimänä. Silloin on tekemisissä vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja ehkä kaiken sen ahdistuksen keskellä voi oppia jotain merkityksellistä. Jotenkin paljon turvallisempaa tehdä näitä mielikuvamatkoja porukassa, ei haittaa vaikka sieltä tulisi jotain pelottavaakin vastaan.

Riikka: Suosittelisin. On hyvä rentoutua ja tämä on oiva keino siihen. Erilainen olo kuin jos vain menisi itse ottamaan päiväunet. Puoli tuntia oli juuri sopiva aika ja tuntui hassulta, miten nopeasti se meni.

Tarja: Vaikka en itse saanut asiasta nyt paljoa irti, rentoutuminen on välillä hyvästä.

Tiia: Tässä on se ero päiväuniin, että siellä kukaan ei tule sinulle kertomaan, että nyt nämä päiväunet loppuu ja on aika piristyä. Rentoutumisharjoituksesta oli helppo palautua täynnä uutta energiaa, kun siitä ohjatusti sitten poistuttiin. Helpotti oloa ja Hannalle aion kertoa, että itse sain ainakin paljon tästä, vaikka hän olikin skeptinen. Sain luovan tilan puoleksi tunniksi päälle.

Joona: Näyttäisin muille ne kuvat, mitä näin. Olen päässyt sellaiseen tilaan, että voin keskittyä niihin asioihin, jotka ovat itselleni tärkeitä. Voin keskittyä siihen maailmaan, jossa haluan olla, scifimaailmaan. Tällä tavalla pääsee kosketuksiin omaan piilotettuun maailmaansa, ilman huolia ja esteitä. Tämä oli minulle hyvin visuaalinen trippi, mielikuvituksen riemuvoitto. Tämä oli tärkeää tehdä muiden kanssa, koska olin silloin sitoutunut vapautumaan, legendaarisen  “vastaus on sinussa itsessäsi” -viisauden mukaan. Uskon tämän olevan myös hyvä luomisen työkalu itselleni, mikäli tästä nyt mitään konkreettista hyötyä tarvitsee olla.

Paluu arkeen

Jokainen tuntuu kokevan harjoituksen eri tavalla, joten mitään kovin yleistä siitä on turha yrittää sanoa. Kuitenkin suurin osa porukastamme onnistui rentoutumaan ja löytämään lisäenergiaa arjen hektisyyteen. Aikaa rentoutumiseen ei mennyt kuin 30 minuuttia, mikä on mielestäni erittäin vähän hyötyihin nähden. Sama aika käytettynä päiväuniin ja siitä heräämiseen olisi varmasti aiheuttanut liudan lisäkomplikaatioita vitutuksesta myöhästelyyn.

Rentoutuminen tuntuu myös saavan aikaan luovan tilan, josta ihminen voi ammentaa loputtomasti materiaalia mielensä syövereistä. Jos joskus tuntuu, että ei oikein biisit synny tai maalaukset maalaannu, kannattaa harkita vakavasti ohjattua rentoutumista apuvälineeksi. Yhtenä plussana on myös kustannustehokkuus, josta ehkä kuitenkin saamme kiittää Tuulaa, joka uhrasi aikaansa nälkäpalkalla.

Kirsikkana kakun päällä mainittakoon, että tälläinen oikein kunnollinen irtiotto arjen stressistä saattaa parantaa siihen liittyviä muitakin komplikaatioita, kuten vaikka  vatsakivun, mikä edellä mainittiin. Lopuksi uskaltaisin väittää, että meillä on arsenaalia auttaa itse itseämme paljon enemmän kuin uskommekaan, jos vain heittäisimme ennakkoluulomme romukoppaan ja uskaltaisimme kokeilla.