Millaista tukea ihminen tarvitsee kehitykselleen? Mikä on vikana nykyisessä opetusjärjestelmässä? Miten ympyrämuodostelma auttaa oppimisessa?
Kaisa Peltonen kertoo totuuden kasvatuksesta. Hän opiskelee luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa viidettä vuotta. Kaisa on opettanut tanssia vuodesta 2006.
Kuva: Kaisa Kortekallio
Mikä ihmisen kasvatuksessa on kiinnostavaa?
Ihmisen kasvu kokonaisuudessaan on perin kummallinen tapahtuma; miten kehitystä ylipäätään tapahtuu ja miten kehitykseen voi vaikuttaa. Oman kasvun ja kehityksen seuraamisen kautta toistenkin kehittäminen on alkanut kuulostaa mielenkiintoiselta. Vähitellen katse on suuntautunut omasta itsestä muihinkin ja nyt haluaa antaa omasta osaamisestaan toisillekin jotain.
Missä viimeksi huomasit kehittyneesi?
Huomasin oppineeni toisten kuuntelua ja toisten arvostamista. Tosin edelleen olisi kyllä parantamisen varaa.
Uskotko ihmisen kehitysvaiheisiin?
Toki ihmisen elämässä on löydettävissä kaikille yhteinen kehityskaari, koska taustalla on biologinen kehitys. Tiettyjä vaiheita ei vain pysty ylittämään. Jokaisen elämä kulkee kuitenkin omaa reittiään, vaikka taustalla olisikin samankaltainen vaiheittaisuus. Mielenkiinto elämään tuleekin siitä, miten nämä kehitysvaiheet ratkaisee. Mahdollisuuksia kun on lukuisia.
Mistä kasvupaineet voivat syntyä?
Esimerkiksi yhteiskunta ja toiset ihmiset voivat luoda paineita ja lopulta myös itse. Esimerkiksi teini-iässä ulkonäköpaineet voivat olla hyvinkin suuria, koska ajattelutaidot eivät ole kenties vielä kehittyneet kovinkaan paljoa. Nykyään osaa onneksi katsoa, mitä vaikutteita on oikeasti taustalla ja luoda elämäänsä siihen suuntaan, mihin itse oikeasti sitä haluaa viedä.
Oletko seurannut ikätovereidesi kasvua? Mitä olet huomannut siitä?
Esimerkiksi koulutuksen osalta olen yllättynyt, miten samankaltaisesti kaikki ovat kehittyneet. Koulutuksessa lähdetään itsestä ja liikutaan yleisempän suuntaan. Yleisemmällä tasolla kehitystä tarkastellessa voisi sanoa, että ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneet yhteiskuntakritiikistä, menevät helpommin “normaaleille” urille ja elävät kenties vahvemmin odotusten mukaisesti.
Vaatiiko itsensä kehittäminen itsearvostusta?
Vaatii varmasti. Oikeastaan kaiken pohjalla on itsearvostus tai ihmisarvo, joka täytyy ensin antaa itselleen ja muille. Itsearvostus taas voi kehittyä vähitellen itseluottamukseksi.
Missä tilanteessa ihminen kasvaa eniten?
Yhteydessä toiseen ihmiseen ja joutumalla haastaviin tilanteisiin. Esimerkiksi kirjallisuus tai keskustelu toisten kanssa voi toimia peilinä ja siten antaa uusia kimmokkeita omaan kehitykseen.
Opettaja kasvattajana ja kasvatettavana
Kaisa on opiskelujensa ohessa päässyt opettamaan tanssia ja peruskoulun aineita. Opettaessaan hän on oppinut paljon itsestään ja opettajuudesta.
Millaisesta opettamisesta pidät?
Sellaisesta, jossa jätetään vapaus oman työn kehittämiselle. Esimerkkinä epämotivoivasta työstä on opetus, jossa käskyt tulevat yläpuolelta, jolloin opetukseen ei tule henkilökohtaista paloa. Olosuhteiden tulee olla sellaiset, jossa annetaan jokaiselle mahdollisuus tehdä työtään omalla tavallaan.
Millainen tilanne on oppimisen kannalta hedelmällisin, esimerkiksi tanssiopetustunnilla? Millä tavalla aloittaisit ja päättäisit tanssiopetustunnin?
Oma tapa on ollut yleensä ottaa ihmiset ympyrään, jossa on nimenhuuto. Ympyrä kuvastaa yhteisöllisyyttä. Siinä pitää kaikkien olla, olen siitä tarkka. Jos joku jätetään ympyrän ulkopuolelle, tulee hänelle varmasti sellainen olo, ettei häntä arvosteta. Oppimisympäristön tulee olla turvallinen, jotta lapsi uskaltaisi kokeilla ja olla se. mitä hän oikeasti on. Itseluottamus voi musertua hyvinkin herkästi ja sitä on jälkeenpäin todella vaikea korjata. Suurin palkinto opettajalle onkin, kun joku uskaltaa heittäytyä tanssiin. Tällöin näkee, kuinka lapsi on vapautunut jostain aikaisemmista kahleista.
Tanssitunnin päättäminen onkin ollut vaikeampaa. Yleensä on niin kiire, ettei ehdi. Useimmiten se on ollut sitä, että kiitän, hyvästelen ja tarkkailen hieman lasten olotilaa kaivaen siitä jotain palautetta siitä miten tunti on sujunut. Ideaalitilanne olisi kuitenkin, että olemme taas vaikkapa ympyrässä. Tähän voisinkin kiinnittää huomiota enemmän.
Mitä opetuksesi on muuttunut vuoden sisällä?
Konkreettisesti toiminta ei välttämättä ole aina mitenkään mullistavan erilaista, mutta nykyään osaan suunnitella tunnit eheämmiksi ja ohjata oppimista paremmin. Jokaisessa tunnissa harjoitetaan monipuolisemmin tanssin eri osa-alueita. Tällä hetkellä näkee harjoitteiden taakse paremmin. Mitä paremmin opettavan aiheen ytimen ymmärtää, sitä paremmin osaa tuoda esille olennaisen.
Entä koulumaailma, miten muuttaisit sitä?
Oma näkökulmani opetukseen ei välttämättä sopisi ollenkaan peruskouluun. Järjestelmä on jollain tapaa estämässä yksilöllisen kokonaisvaltaisen kasvatuksen. Tällä hetkellä muun muassa suuret luokkakoot ja 45 minuutin tunnit ovat rakenteellisesti estämässä laadukkaampaa opetusta. Arviointikaan ei voi olla kovin yksilöllistä, kun oppimista verrataan keskimääräiseen kehitystahtiin eikä yksilölliseen kehitystahtiin. Esimerkiksi Steiner-kouluissa oppilaiden arviointi perustuu heidän aikaisempaan kehitykseensä.
Opetuksessa lähdetään useimmiten liikkeelle oppiainelähtöisesti tehden tiedolle teennäisiä rajoja, kun näkökulmana voisi olla laajemman ymmärryksen saavuttaminen. Opittaisiin ymmärtämään maailman ilmiöitä kokonaisuudesta lähtien eikä pilkkomaan sitä paloihin. Toisaalta onneksi nykyinen opetussuunnitelma antaa vapauden myös toisenlaiseen kasvatukseen ja opetukseen, mutta opettajalla täytyy olla tahtoa kehittää omaa työtään.
Onko opettajan ammatti muuttunut?
Ideaalimalli opettajasta on hyvinkin erilainen kuin aikaiseimmin. Ennen opetus oli lähinnä tiedon syöttämistä massoille, kun taas nykyään oppilaat pyritään näkemään yksilöinä ja tukemaan jokaista omalla tavallaan. Nykypäivän tiedonkäsityskin on erilainen: oppilas on aktiivinen ja rakentaa itse tiedon. Opettajan tulisi toimia tässä prosessissa ennemminkin ohjaajana kuin opettajana. Opettajasta näkyy vain se, miten hän on luokan edessä. Yleensä ei ymmärretä kuinka paljon taustatyötä se vaatii. Opettajan työ on ihmeellinen – siinä pitäisi osata todella paljon erilaisia taitoja.
Miten opettaja voi pysyä mukana kehitystahdissa?
Ideaaleimmillaan opettajan tulisi päivittää tietojaan jatkuvasti ja olla innostunut kehittämään työtään. Toisaalta opettajalla täytyy olla työyhteisön tuki. Kukaan ei jaksa tehdä näin haastavaa työtä yksin. Myös yleinen yhteiskunnan tapahtumien seuraaminen on tärkeää, jotta osaisi aistia, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan.
Nyt kun tiedät tämän kaiken, oletko aivan varma että tahdot vielä itse opettajaksi?
Kyllä minä varmaan siihen hommaan lopulta päädyn. Tosin voisi ottaa omantunnon päälle, jos joutuisin tekemään asioita eri tavalla kuin miten tahtoisin. Haluan elää omantuntoni kautta, joten perinteinen opetus ei välttämättä sopisi siihen. Vaikkapa draamakasvatus tai tanssin opettaminen voisivat olla omalla kohdalla helpompia reittejä kuin perinteinen luokanopettajan ammattikuva. Haluan kuitenkin pitää kaikki mahdollisuudet avoimina.
Haastattelun jälkeen Kaisa toteaa vielä, että “kymmenen vuoden päästä nämäkin ajatukset tuntuvat naiiveilta”.
Tagit: ihminen, koulu, opettaja
(No Ratings Yet)
Loading ...
