Kuva: Samuli Turunen
Kellojen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut radikaalisti viime vuosikymmeninä. Mummoloissa ei ole enää massiivisia kaappikelloja, joihin lapsenlapset voisivat piiloutua. Itse asiassa monessa kodissa ei kuulu tikitystä enää lainkaan.
Kännykät ovat syrjäyttäneet rannekellot ja herätyskellot. Kodinkoneiden digitaalikellot taas ovat tehneet keittiön ja olohuoneen kellot turhiksi.
Vuosikymmeniä kellokauppiaana työskennellyt Leo Turunen on seurannut tätä suurta muutosta aitiopaikalta. Turunen myöntääkin, että kännyköiden yleistyminen on vaikuttanut jo reilun vuosikymmenen ajan varsinkin nuorten kellottomuuteen.
Lapsille ostetaan yleensä kello, kun he menevät kouluun. 10-15 vuoden iässä he kuitenkin luopuvat siitä, kun alkaavat näpräämään kännykkää”, Turunen toteaa.
Kännyköiden lisäksi myyntiin on vaikuttanut kellokaupan muuttuminen. Marketit ovat väärällään rannekelloja ja halpoja keittiökelloja. Varsinaiset kellokaupat ovatkin löytäneet markkinarakonsa tarjoustuotteiden tuolta puolen laadukkaista ja näyttävistä kelloista.
Alan liikkeistä ostetaan enemmän työkelloja sekä juhlakelloja, jotka käyvät puvun kanssa yhteen. Naisten kelloja myydään huomattavasti enemmän kuin miesten kelloja”, Turunen kertoo kestämään ja koristamaan tarkoitetuista myyntivalteistaan.
Kuva: Samuli Turunen
Korjaaminen myyntiä tuottoisampaa
Kun kelloja alkaa olla jokaisessa tietokoneessa, mikroaaltouunissa ja pesukoneessa, hienot kellot ovat menettäneet asemansa sisustuksen kulmakivinä. Olohuoneeseen hommataan mieluummin taulutelevisio kuin kunnon kaappi- tai seinäkello.
Tämän on huomannut Leo Turunenkin.
”Ei noita mene kuin pari seinäkelloa vuodessa ja muutama käkikello”, Turunen sanoo ja viittaa komeilla kelloilla vuorattuun myyntiseinään.
Tuloja tuleekin seinäkellojen myyntiä enemmän niiden korjaamisesta.
Kelloja tuodaan korjattavaksi niin paljon kuin vain ehtii korjaamaan. Pääartikkeleita ovat vanhat laadukkaat mekaaniset kellot. Vanhimmat kellot joita olen korjannut ovat 1800-luvun taitteesta”, Turunen kertoo ja näyttää malliksi 1800- ja 1900-luvun taitteessa valmistettua ruotsalaista Muurla-kelloa.
Nykyajan kelloille ei ole luvassa samanlaista elinkaarta, sillä mekaanisten kellojen odotettavissa oleva käynti-ikä on laskenut melkoisesti viime vuosina.
”Vielä neljännesvuosisata sitten seinäkellot tehtiin tukevimmilla pohjilla ja ne kestivät 25–30 vuotta. Nykyisissä mekaanisissa kelloissa on niin kevyet pohjat, että ne kestävät vain 15 vuotta”, kellokauppias vertaa.
Lisäksi uuden kellon tulevaisuuden näkymiä heikentää se, että kellojen korjaajat alkavat olla vähissä.
”Osaavista korjaajista on kuitenkin pulaa, kun kaikki kellosepät eivät korjaa kelloja vaan keskittyvät myyntibisneksiin.”
Mummon kaappikello: 2 500 €/kpl
Mitäpä jos sitä haluaisikin kääntää kehityksen suunnan ja hankkia olohuoneeseensa oikein kunnon kellon, sellaisen vanhanaikaisen ja komean.
Turusen mukaan sellainen sisustusratkaisu ei tulisi kovinkaan halvaksi.
”Seinäkellojen hinnat vaihtelevat 250 eurosta 1 000 euroon. Tonnilla saa jo näyttävämmän kaapin ja laadukkaamman koneiston. Lattiakellot liikkuvat nykyään 2 000–3 000 euron tienoilla.”
Noilla hinnoilla saisi jo melkoisen plasma-tv:n – ja siinä olisi kellokin kaupantekijäisinä!
Pyöreä keittiökello olisi halvempi ratkaisu.
”Muovisten kellojen lähtevät 17 eurosta. 50 eurolla saa jo puuta tai metallia”, Turunen esittelee.
Hmm. 50 eurolla saa jo uuden kännykän. Siinä ei tosin ole puuta eikä paljoa metalliakaan, mutta toisaalta siinä on ylivertaiset lisäominaisuudet, joista ajannäyttö on vain yksi monien joukossa.
Ominaisuus saattaakin olla kellovallankumouksen avainsana. Kellosta on tullut esineen sijaan koneiden lisäominaisuus.
Ja niin pitkään kuin markkinoilla ei ole kelloa jolla voisi mesettää ja kuunnella musiikkia, nuoret katsovat ajan mieluummin kännykästä tai tietokoneen näytöltä.
Tagit: kello
(No Ratings Yet)
Loading ...
