Ala-asteen toisella luokalla sain ensimmäisen sähköpostiosoitteeni ikinä. Se muodostui kahden etunimeni ja sukunimeni kahdesta ensimmäisestä kirjaimesta (anmaju@edu.ouka.fi). Tällaiset osoitteet jaettiin jokaiselle siihen aikaan Oulussa peruskoulua suorittavalle. Eräällä välitunnilla kirjoitin huvikseni vastaanottajan kenttään sanan jumala, ja 90-luvun alun huiman sähköpostiohjelman tekniikka paljasti minulle, että osoite on kuin onkin olemassa, ja Jumala asuu ja käy koulua jossain päin kaupunkia. Osoitteen takana saattoi esimerkiksi olla poika nimeltä Juha Matti Laakso, tarkkaan kun en muista. Hihittelin asialle usein itsekseni, mutten koskaan tohtinut lähestyä Jumalaa kysymyksilläni, vaikka jo tuolloin lapsenmieltäni askarruttivat monenlaiset jutut. Vuosia myöhemmin muistin Jumalan ja laitoin hänelle sähköpostia siinä toivossa, että osoite olisi vielä käytössä, mutta kuten minäkin, Jumala oli jo koulunsa käynyt. Käännyin muiden sähköpostipalvelinten ja korkeiden hengellisten voimien puoleen. Huhuilin Krisnaa, Jeesusta ja Allahia. Viimeisimpänä Buddhaa, joka vastasi! Buddha osoittautui reiluksi kaveriksi, ja oli heti Juonessa mukana. Valaistunut lupasi vastata lehtemme lukijoiden kiperiinkin kysymyksiin, koskevatpa ne sitten Platonin ideaoppia, koiran koulutusta tai uuniohrapuuron valmistusta.

Kesäkuussa kysyin Buddhalta Juonen teeman mukaan, kenet Hän vapauttaisi. Buddha kertoi ennen varsinaista vastaustaan tarinan suomalaisesta pojasta, joka lähti Lontooseen meklariksi, ja takoikin rahaa suuressa maailmassa melkoisesti. Muutamat vuotta tässä putkessa oltuaan, hän pysähtyi ja teki melko ison päätöksen: myi luksusautonsa, -talonsa, kesäasuntonsa, golfosakkeensa… Lyhyesti, kaiken mitä hän omisti. Nyt noin 30-vuotias mies lähti jonnekin päin Aasiaa, osti pienen vaatimattoman asunnon, ja alkoi elää totaalisen erilaista ja yksinkertaista elämää.

Mitä Buddha tällä tahtoi sitten sanoa:

Vapauttaisin erityisesti ne ihmiset, jotka joka aamu lähtevät töihin myös viikonloppuisin. Heidät, joiden elämän täyttää vain tämä iki-ihana oravanpyörä. Alussa helposti juoksee rahan perässä, mutta sitten kun sitä rahaa olisi tarpeeksi, jatkaakin sitä, koska ei ole tarpeeksi vapaa valitsemaan jotain muuta. Mistä on tullut ajatus siitä että koko ajan pitäisi saada enemmän rahaa? Olet jo silloin hieman vapaampi, kun valitset itse suuntasi ja mielenpiteesi.

Tagit: buddha