Joku umpikänninen hopparipoika on horjunut keskellä tanssilattiaa koko illan, ja kaikki tietävät ettei tuolla tyypillä varmaan ole kaikki ihan kunnossa. Hieman vähemmän humalainen ujonpuoleinen hevarimies vilkuilee baaritiskin ääreltä hemaisevaa goottikaunotarta, joka tanssii yllättävän tavallisesti pukeutuneiden ystäviensä kanssa. Noilla ystävillä tuntuu olevan mielessä jotain muutakin kuin platonisia tunteita… Mutta myöhemmin illalla he kokevat karvaan pettymyksen, kun käy ilmi että toinen on vain riidoissa poikaystävänsä kanssa ja että toinen asuu yhä äitinsä luona.

Kyllä, kyse on perjantai-illasta. Mutta kyse on myös lautapelistä nimeltä The Club. Pelissä paritetaan stereotyyppisiä ihmishahmoja, tavoitteena muodostaa mahdollisimman toimivia pareja - usein surkuhupaisan huonolla menestyksellä. Hyvällä tuurilla pari pitää samanlaisesta musiikista, nainen on rikas ja mies hyvin varusteltu - mutta huonolla tuurilla toisella on sukupuolitauti ja toinen on niin tolkuttomassa tilassa ettei ymmärrä käyttää ehkäisyä. Mitä tahansa voi tapahtua. Silloin tällöin salin läpi purjehtii rokkitähti, joka karismallaan poimii porukasta parhaat päältä ja poistuu seurueineen hotelliinsa jatkoille - ja kaikkihan tietävät mitä siellä sitten tapahtuu. Toisaalta taas mielivaltainen portsari saattaa koska tahansa poistaa juhlijan jonka pärstä ei miellytä.

The Club on oiva parodia pintaliitoyökerhojen lihatiskimentaliteetista. Aina yhtä syvällinen ja ennakkoluuloton toimittajakin huomaa ajattelevansa: “eihän tuo voi tuon kanssa alkaa, eihän noilla ole mitään yhteistä, näyttävätkin noin erilaisilta - ja sitäpaitsi tuo on ollut tullut tuohon lattialle niin salakavalasti että sillä on varmasti tauti, tai vähintäänkin onneton avioliitto, eikö se yhtään edes häpeä… Mutta toisaalta, kyllä siitä aina vois ainakin yhden yön jutun saada.”

Jokaisella pelin tanssijalla on kolme näkyvää ominaisuutta ja yksi salattu. Peli etenee siten, että baarina toimivan pelilaudan reunoilta pukitaan tanssijalaattoja keskemmälle lattiaa. Siellä syntyvässä tungoksessa, diskopallon alla, parit kohtaavat ja poistuvat yhdessä. Tällöin parien salaiset ominaisuudet paljastuvat ja pisteet lasketaan - mielikuvituksen varaan jää, mitä parille sitten tapahtuu.

The Clubia voi pelata joko tarkasti laskelmoiden tai tuuriinsa luottaen. Salaisilla ominaisuuksilla on suuri vaikutus pisteytykseen, joten näiden ominaisuuksien mieleenpainaminen saattaa kannattaa. Kaikkia tanssijoita ei kuitenkaan voi mitenkään painaa mieleensä, joten yhtä toimiva vaihtoehto voi olla vain näkyvien ominaisuuksien perusteella pelaaminen ja tuuriinsa luottaminen. Huono-onnisille pareille kiroileminen ja uskomattoman söpöille onnistumisille hihkuminen onkin pelin parasta antia. Lämmittävä tunne on myös se vahingonilo, joka syntyy kun saa höplättyä pelitoverinsa nostamaan laudalta tautisen tai varatun tanssijan!

Pelin parhaita ominaisuuksia ovatkin sen helppo mekaniikka ja näennäisen latteista ominaisuuksista koostuvat persoonallisuusyhdistelmät. Laattoihinsa oikeasti kiintyy ja niille alkaa kuvitella mahdollisia taustatarinoita - miksi tämä yksinhuoltajaäiti on lähtenyt tänä iltana juomaan itsensä sekaisin, ja miksi hän haksahti tuohon näennäisesti niin ihanaan sporttiseen mieheen…

Tätä hilpeää peliä ei kuitenkaan vielä löydy kauppojen hyllyiltä. Pelin kehittäjä, oululainen Tuotantoyhtiö Tuonela Oy, odottaa parhaillaan vastausta mahdolliselta julkaisijalta. Toivon vilpittömästi että tämä kapistus saadaan kunnolliseen levitykseen - tällaista fiksua mutta helppotajuista aikuisten hauskaa pelaisi mielellään monissakin illanistujaisissa. Tai vaikka baarissa.

Päivitys 12.6.2008: Pelin julkaisu on varmistunut. The Clubin voi hankkia syyskuussa 2008 ainakin Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Suomessa.