Lähdin Ilosaarirokkiin minimivarustein, minimibudjetilla, irrallisena ja eri suunnasta kuin ne muutamat entuudestaan tutut ihmiset. Tulokset olivat seuraavat:
- uusia ehdottomasti kuunneltavia bändejä: 2 (Opeth ja Soilwork)
- bändejä joiden levyt on sittenkin hankittava: 2 (Risto ja Rubik)
- uusia tuttuja: ~20
- uusia puhelinnumeroita: 4
- liftikyytien määrä: 6 (menomatkalla 1, paluumatkalla 5)
- unta yhteensä kolmen yön aikana: ~8h
Paluun jälkeisenä aamuna oli edelleen jumalattoman onnellinen olo, ääni oli painoksissa ja rintakehä palanut. Kuuntelin Magenta Skycodea niin isolla volyymilla että äänessä voi uida ja lauloin kovia kärsineellä kurkullani sanattomia melodioita. Mietin etten aio luopua rannekkeesta ainakaan muutamaan kuukauteen.
Minulla on heimo. Ihan selvästi on. Riston keikalla huusin ja nauroin ja heiluin kuin heikkopää, ja kun satuin katsomaan vierustoveria silmiin niin tiesin että olemme samaa heimoa. Samoin tiesin sen silloin kun perjantaiyönä neljältä heräsin siihen että naapuriteltasta kuuluu uskomattoman hyvää musiikkia, ja kun menin kertomaan heille tunteistani ja totesimme yhdessä että Porcupine Treen takiahan täällä ollaan. Samoin tiesin sen kun puolustin rakkaudella tehtyä huumorimusiikkia kyynisille kriitikoille, yhdessä samanmielisen leiritoverin kanssa. Musiikki vahvistaa heimoa. Rakkaus hyvään musiikkiin on merkki siitä että meidän sisällämme on samanlainen koneisto, se todistaa että aina löytyy ystävä.
Ilosaarirokin suuri enemmistö koostuu ystävistä. Jos joku kaatuu, hänet nostetaan ylös. Jos joku kaipaa vettä, hänelle annetaan sitä. Jos jonkun teltta on kastunut, kutsutaan omaan telttaan nukkumaan. Rokkielämä on täynnä pieniä ystävyyden eleitä ja yhteisymmärrystä – juomien ja ruokien tarjoamista, frisbeenheittoa, yleisiä sohvia, spontaaneja diskoja.
Aamuisin minä seisoin telttani edustalla ja katselin hitaasti heräävää rokkiväkeä. Liikutuin. Minä taidan rakastaa niitä ihmisiä. Leiritoveri mietti että mitä jos jonkun toisen lajin arkeologit löytäisivät festarialueen jäänteet, mitä jos se olisi ainoa asia mitä jäisi jäljelle, millaisen kuvan se antaisi. Minusta tuntuu että se olisi oikein hyvä otanta. Festarit ovat inhimillisyyden tiivistelmä.
Tagit: festari, ilosaarirock, musiikki
(No Ratings Yet)
Loading ...
