Monissa puheraadeissa pyritään arvioimaan kaikkea mitä puhujat ovat elämänsä aikana suustaan päästelleet.  Tästä johtuen nämä vertailut ovat usein sekavia, ristiriitaisia ja myös vanhenevat auttamattoman nopeasti. Juonen tekniseen maailmaan perehtynyt työryhmä (JTM) ei moisiin sudenkuoppiin putoa. JTM:n verbaali-ilmaisun raati arvioi vain olennaisen – sen miten kuuluisuuden henkilö on kiteyttänyt elämänsä sen viimeisillä hetkillä. Arviointi tehdään tutun armottomasti – kuolinsyyhyn, -vuoteen tai hautapaikkaan katsomatta.

“Rauhoittukaa, veljet…” - Malcolm X (1925–1965)

Kuka: Malcolm Little. Vihainen nuori mies, joka käännytti Muhammad Alin. Salamurhattiin kesken saarnaamisen.

JTM:n tuomio: Hieman takakireänä pidetty Malcolm näytti viime hetkillään löytäneen rentouden, jonka ilosanomaa hän yritti levittää murhaajilleenkin näiden lähestyessä häntä. Yritys on tuhoon tuomittu. Tämän tietää jo siitä, että rauhankyyhkyt on metsästetty sukupuuttoon. Urhoollisesta yrityksestä kuitenkin kaksi tähteä. **

”Minä elän” - Aleksis Kivi (1834–1872)

Kuka: Alexis Stenvall. Junttikielellä rustailija, jonka sepustuksia kriitikot eivät oikein arvostaneet.

JTM:n tuomio: Herra Kivi (os. Stenvall) löysi kuolinvuoteella sisäisen filosofinsa ja kiteytti olennaisen Descartesin hengessä. Kiven lausahduksesta on monia tulkintoja, mutta ei liene kohtuutonta pitää toteamusta esi-elviksellisenä oivalluksena siitä, että Kivi katsoi saaneensa tuotannollaan niskalenkin kriitikoistaan ja elävänsä teksteissään kuolemansa jälkeenkin. Tai sitten hän oli juurikin niin hullu kuin väitetään ja arvioi terveydentilansa aivan päin mäntyä. ****

“Toisen meistä on häivyttävä” - Oscar Wilde (1854–1900)

Kuka: Elosteleva vapaamuurari, joka kuoli unohdettuna ja yksinäisenä aivokalvontulehdukseen.

JTM:n tuomio: Aforismiautomaattina tunnetun Wilden viimeinen tokaisu seinätapetille tiivistää kouriintuntuvasti kuolemisen yksinäisyyden. Kun ketään muuta ei ollut paikalla, hänen oli sanailtava seinien kanssa. Onneksi tässä tapauksessa seinillä oli korvat ja sitaatti saatiin talteen. Siltikin Wilden kaltaiselta verbaaliakrobaatilta olisi odottanut enemmän. ***

”Älä anna sen loppua näin. Kerro heille, että sanoin jotain.” - Pancho Villa (1878–1923)

Kuka: Googletuksen perusteella hämäläinen texmex-ravintolaketju, Wikipedian mukaan salamurhattu vallankumousjohtaja ja elokuvanäyttelijä. Kuuluisimpien tähtien tapaan esitti itseään, mutta esiintyi taiteilijanimellä. Alkuperäinen nimi José Doroteo Arango Arámbula.

JTM:n tuomio: Leffatähteydestä huolimatta Panchoon iski viime hetkillä ramppikuume. Teksti on kuin huonoimmasta Hollywood-rainasta. Kehnouden lisäksi sanojen arvojen laskee yllytys valehtelemiseen – mutta hei, kyseessähän oli sekä politiikko että näyttelijä. Tiettyä inhimillisyyttä tässä on, mutta sillä ei pitkälle päästä. *

“Mene pois … Olen kunnossa.” - H. G. Wells (1866–1946)

Kuka: Brittiläinen scifi-kirjailija, jonka kirjat ovat inspiroineet monia surkeita Hollywood-leffoja (kukapa ei olisi valmis lobotomiaan unohtaakseen Tohtori Moreaun saaren). Hävisi taistelun scifi-kirjallisuuden isyydestä Jules Vernelle. Olisi halunnut hautakirjoituksekseen “I told you so. You damned fools.”, mutta toivetta ei toteutettu. Sen sijaan H.G. tuhkattiin.

JTM:n tuomio: Wellsin viimeisissä sanoissa kohtaamme saman ongelman kuin Aleksis Kiven kohdalla: arvioiko kirjailija tilansa väärin kirjoittiko hän rivien väliin jotain oleellisempaa? Koska asiasta ei ole varmuutta, voimme vain todeta olevamme kiitollisia siitä, ettei Wells ollut lääkäri. Sanoissa kaikuu yksinäisyys ja halu raahautua norsujen hautausmaalle. *½

“Juokaa kunniakseni.” - Pablo Picasso (1881–1973)

Kuka: Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso. Espanjalainen taidemaalari, jonka työt ovat inspiroineet Toy Storyn Perunapään sekä tylsän leffan, jossa Cher juo teetä. Kuoli ateljeessaan sydänkohtaukseen.

JTM:n tuomio: Ja sitten päästiinkin vihdoin viinaan. Jos asiat ovat hyvin, voi juoda sen kunniaksi. Jos asiat ovat huonosti, voi juoda suruunsa. Jos tekee kuolemaa, voi juoda koska terveys ei voi kärsiä enempää. Jos kuolee, voi kehottaa muita juomaan kunniakseen. Viina auttaa aina. **½

“Laittakaa Joutsen-pukuni valmiiksi.” - Anna Pavlova (1881–1931)

Kuka: Kiertueella kuollut taidokas tyllihameessa sipsuttelija, jonka tulkinta Kuolevasta (suomen?)joutsenesta on maailmankuulu. Esityksen arvoa ei laskenut edes se, että Tsaikovskin säveltämä musiikki paljastui myöhemmin vain taitavaksi sampleksi Semmareiden ”Oboe ja maito”-biisin introsta.

JTM:n tuomio: Kontekstista irrotettuna Pavlovan sanoissa on aivan mainiota montypythonmaisuutta. Kontekstiin liitettynäkin sanoista löytyy ironiaa (onhan kyse kuolevasta joutsenesta). Huumorin arvoa ei laske edes sen mahdollinen tahattomuus. ***½

“Kuolenko? Enpä taida, ystäväni. Ei kukaan Barrymore anna minkään niin sovinnaisen asian tapahtua itselleen.” - John Barrymore (1882–1942)

Kuka: Drew Barrymoren pappa ja sukupolvensa paras näyttelijä, muun muassa Hamletin ja kuningas Rikhardin esittäjä. Aloitti näytelmäaikaan, selvisi kunnialla ensin elokuvan ja sitten vielä äänielokuvien tulosta, mutta ei pystynyt kuitenkaan selättämään viikatemiestä – vaikka muuta uskoikin.

JTM:n tuomio: Itsensä nostaminen kuoleman yläpuolelle on fataali virhe, eikä kuoleman kutsumisesta sovinnaiseksi saa lisäpisteitä. JTM pitääkin parempana toista tarinaa, jonka mukaan John nousi kuolinvuoteellaan sanomaan jotain veljelleen Lionelille. Tämä pyysi Johnia toistamaan sanomansa, johon tämä vastasi ”Kuulit kyllä, Mike” ja kuoli pois. ½

“Menen vain ulos, ja saatan viipyä jonkin aikaa.” - Lawrence Oates(1880–1912)

Kuka: Epäonninen tutkimusmatkaaja, joka matkasi 1500 kilometriä (joista viimeiset runsaat 200 jalan) päästäkseen ensimmäisenä ihmisenä Etelänavalle – vain löytääkseen sieltä pahimman kilpailijansa sinne jättämän teltan. Paluumatkalla pakkasen ja rankkojen olosuhteiden uuvuttama Oates uhrautui, jotta muulla tutkimusryhmällä olisi edes mahdollisuus selvitä Antarktiksen armottomista olosuhteista sivistyksen pariin. Hän sanoi kuuluisat sanansa, poistui teltasta, eikä koskaan tullut takaisin. Neljä päivää Oatesin katoamisen jälkeen lumimyrsky yllätti ryhmän. Heidän ruumiinsa löydettiin kahdeksan kuukautta myöhemmin.

JTM:n tuomio: Itsetuhoisuus ja uhrautumisajattelu sikseen, Oatesin poika on asian ytimessä! Kuolema on hyppy tuntemattomaan, astuminen ulos, viimeinen (tutkimus)matka. Ja mehän olemme vain hetken poissa – ainakin jos hinduihin ja buddhalaisiin on luottamista. ****½

 Loading ...