Sen aistii kaduilla kävellessä, kahviloissa istuessa, ikkunaostoksilla kierrellessä tai kadunkulmassa karttaa lukiessa. Jonkinlaisen vetovoiman, jolla kaupunki vetää puoleensa ihmistä. Mistä se kumpuaa? Mikä tekee kaupungista erikoislaatuisen paikan?

Kaupunki syntyy jostakin syystä. Jostain paikasta löytyy luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä varten sinne perustetaan tehtaita. Ihmisiä  muuttaa alueelle työskennelläkseen niissä. Jokin paikka on vesistöjen solmukohdassa ja sen kautta kulkee tavaraa ja ihmisiä. On luonnollista, että paikalle syntyy asutusta.

Joku perustaa kaupungin ja joku johtaa sitä. Kuitenkin kaupunki pian muodostaa oman luonteensa ja identiteettinsä, ikään kuin riistäytyy irti johtajistaan. Johtajat voivat tehdä päätöksiä siitä, mitä kaupunkiin rakennetaan, kuinka sen rahavirtoja ohjataan tai miten kaupungin julkisuuskuvaa kohennetaan, mutta siltikään he eivät voi täysin hallita sen käyttäytymistä. Kaupunki elää omaa elämäänsä. Sen käytökseen vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät. Suuren työnantajan lähteminen kaupungista voi luhistaa sen mutta kaupungin sisältä käsin vaikuttava voima voi nostaa sen jaloilleen.

Kaupungin luonne muotoutuu ja ilmenee sen asukkaiden kautta. Kukaan ei voi ohjailla täysin sitä, millaisia ihmisiä kaupunkiin tulee ja millaisia sieltä muuttaa pois. Ihmiset tekevät kaupungista sellaisen kuin se on. Kaupunki tyydyttää ihmisten tarpeita, ihmiset luovat uusia tarpeita ja synnyttävät niiden tyydyttämiseksi kaupunkiin uusia toimintoja, jotka taas muotoilevat kaupungin ominaispiirteitä. Tarpeita on materiaalisia ja henkisiä, ja kaupunki vastaa kumpiinkin.

Kaupungeille syntyy oma vetovoimakenttänsä. Suomessa Helsingin kenttä on laaja ja vastustamaton. Sinne suuntautuvat kaikenlaiset virrat kaikkialta maasta. Lukioaikaiset ystäväni muuttivat Helsinkiin. Useimmat eivät ole vierailleet luonani Jyväskylässä kuin kerran. Itse käyn Helsingissä vähintään kolme tai neljä kertaa vuodessa. Matka Helsingistä Jyväskylään on huomattavasti pidempi kuin Jyväskylästä Helsinkiin. Pienestä on aina lyhyempi matka suurempaan. Jos kulkee matkan toisin päin, on se kuin uisi vastavirtaan. Kuten aikoinaan kaikki tiet veivät Roomaan, myös nykyisin ne kaikki johtavat kaupunkeihin. Kaupungit ovat elämän keskittymiä.

Kaupunkien vetovoimakentät vaikuttavat eri tilanteissa eri tavoin. Jos on koko lapsuutensa asunut samassa kaupungissa, jokin toinen kaupunki voi tuntua houkuttelevalta irtiotolta tutuista ympäristöistä ja ahtaiksi käyneistä suhdepiireistä. Myöhemmin kotikaupungin tuttuus ja turvallisuus alkavat vetää monia uudelleen puoleensa ja he palaavat takaisin kotiseudulleen. Toiset etsivät aina vain uutta ja löytävät aina uuden kaupungin erilaisen viehätyksen. Jotkut irtautuvat kaupunkien vetovoimakentästä, mutta tavallisesti hekin mielellään käyvät joskus kaupungin ostoskeskuksissa, elokuvateattereissa, ravintoloissa ja tapahtumissa.

Kaupungeista löytyy jokaiselle jotakin. Kaupunkiin voi mennä sellaisena kuin on ja luultavasti sieltä löytää jonkun kaltaisensa. Kaupunki on sen verran laaja niin fyysisesti kuin myös henkiseltä olemukseltaan, että sillä on varaa näyttäytyä jokaiselle erilaisena. Pienillä paikkakunnilla on oma tietynlainen henkensä, joka on kaikkia kohtaan samanlainen. Jos oma henki on erilainen kuin paikan henki, sopeutuminen on vaikeaa.

Jonkin selittämättömän ja monimutkaisen prosessin myötä kaupunki löytää oman henkensä, joka muodostuu sen asukkaiden kautta ja toisaalta ilmenee juuri heissä. Kaupunki on kuin suuri olio, joka voi kasvaa, muuttua, kehittyä, surkastua, olla voimakas tai heikko, edetä tai perääntyä. Ihmiset tekevät kaupungistaan sen mikä se on, ja kenties myös kaupunki tekee ihmisistä sellaisia kuin he ovat, tai ainakin koskettaa jotain heissä ja jättää heihin jälkensä.

Tagit: Kaupunki, vetovoima