Joulutarina-elokuvan on nähnyt 270 000 suomalaista ja jokainen tuntee jonkun, jonka postilaatikkoon edelleen kolahtaa Suosikki kerran kuussa. Molempien ilmiöiden takana seisoo nyt mies, joka ei välitä siitä vaikkei häntä sen kummemmin tunnettaisiinkaan. Intohimo elokuvan tai lehden tekoon on kuitenkin molemmille tärkeää.

Sairas ammatti

Tarinat ovat aina olleet osa Juha Wuolijoen elämää. Kyseessä on mies, joka ideoi, ohjasi ja tuotti Suomen yhden menestyneimmän elokuvan: Joulutarinan. Vaikka Joulutarinan oikeudet on nyt myyty kymmeneen maahan ja se on ollut suurmenestys myös Suomessa, ei elokuvan alkutaival ollut helppo. ”Ideointi ja käsikirjoituksen laatiminen on vielä helppoa puuhaa, mutta rahan tekeminen vaatii yrittäjämäistä raivoa ja kokemusta. Saatat joutua kuulemaan useamman ei-sanan rahoituksen keruuvaiheessa vaikka tarina olisi kuinka hyvä tahansa”, Wuolijoki sanoo. Vaikka Wuolijoki kutsuukin työtään sairaaksi touhuksi tai pikemminkin elämäntavaksi, näkee hän myös syyn miksi tekee sitä mitä tekee. ”Ehkä suurin juttu on se palkitseva tunne, kun käsikirjoitus muuttuu eläväksi kuvaksi yhdessä koettujen hetkien jälkeen.”

Toimittajan unelmapaikalla

Ville Kormilainen ei ole omasta mielestään kuin ”tällainen lehtimies”, mutta suomalaisten laajempaan tietoisuuteen hän pongahti, kun Suosikki julkisti uuden päätoimittajansa. Katja Ståhlin saappaisiin avoimen haun perusteella päätynyt Kormilainen on nuoresta iästään huolimatta tehnyt jo pitkän uran eri lehdissä. Uusi haaste saa hänet kuitenkin intoilemaan: ”Olen tietysti hirveän innoissani siitä, että olen päässyt oikeastaan huikeimpaan tilanteeseen mihin toimittaja voi päästä, eli suunnittelemaan lehtiuudistusta ihan puhtaalta pöydältä”, Kormilainen sanoo. Suosikilla onkin edessään uudet haasteet, sillä lehti tulee kokemaan suuren muodonmuutoksen kesäkuussa. ”Se merkitsee täydellistä kasvojen freesausta. Meille tulee ihan uusi ulkoasu, uusi logo ja jonkun verran myös uusi sisältö”, Kormilainen paljastaa.

Wuolijoen Dream Team

Molemmat herrat työskentelevät ammatikseen Suomen huipputekijöiden kanssa ja ovat sitä mieltä, että suomalaisista taiteilijoista löytyy asennetta, sisua ja intohimoa omaa tekemistään kohtaan.

Vaikka Juha Wuolijoki on päässyt ohjaamaan itse John Turturroa Joulutarinan englanninkielisten dubbausten aikana, hän arvostaa suomalaisia näyttelijöitä suuresti: ”Vaikka Suomen tunnetuimmillekaan näyttelijöille ei tule rahaa ovista ja ikkunoista, pystyn näkemään esimerkiksi Hannu-Pekka Björkmanin, Laura Birnin, Mikko Leppilammen, Kari Väänäsen ja Mikko Koukin tekemisissä todellista intohimoa”, Wuolijoki kertoo.

Hyvän näyttelijän tunnistaakin herkkyydestä ja taidosta kuunnella. Itsekorostus vie näyttelijältä terävimmän kärjen ja vaikuttaa työn laatuun. ”Unelmana olisi saada jatkaa näitä samoja hommia, mutta saada niille kansainvälistä levitystä jatkuvalla sykkeellä. Haluamme pyrkiä siihen, että kotimaisuus ja kansainvälisyys voisivat yhdistyä, kuten kävi Joulutarinan kohdalla”, Wuolijoki visioi.

Kormilaisen Kultaturbo

Suosikki on ollut ja on edelleen monelle teini-ikäisille tärkeä lehti. Myös Ville Kormilainen sai 12-vuotiaana paljon ideoita ja hyviä fiiliksiä lehdestä, varsinkin kun oma ensimmäinen kitara tuli hankittua samanikäisenä. Kerran vuodessa ilmestyvä Kultaturbo-numero sai monet jännittämään keskiaukeaman suurimman julisteen sisältöä tai lehden mukana tulevia tarroja.
Mutta miltä näyttäisi Kormilaisen Kultaturbo ja kuka olisi kannessa? ” Sanotaan että se olisi fiilikseltään hyvin lähellä 90-luvun huikeimpien vuosien Kultaturboja. Jos saisi sellaisen samanlaisen hengen niihin 2000-luvun lopun Kultaturboihin, niin sitten voisin sanoa olevani ainakin tyytyväinen. Ja voi olla että tarroja on Kultaturboon tulossa, vaikken itse olekaan kaivannut niitä”, Kormilainen nauraa.

Kansikuvan henkilöä onkin vaikeampi päättää - osittain siitä syystä, että tämän hetken nuorten mielenkiinnon kohteet vaihtelevat nopeasti ja koko mediakenttä on niin pirstaloitunut. Kormilaiselta onkin kysytty kuinka hän pystyy tekemään yhtä nuortenkulttuuria kokoavaa lehten, mihin hän vastaa: ”Enhän mä pystykään, eihän sellasta neropattia olekaan joka pystyisi kaiken kokoamaan. Jos mä tahtoisin tavoittaa koko Suomen nuorison niin mullahan pitäis olla 10-20 erilaista Suosikkia, jotka olisi brändätty tietyn musiikin tai tietyn tyylin ystäville. Tämä on siksi niin äärimmäisen haastava tilanne, tehdä lehteä jossa pitäisi olla kaikkea, mutta sitten kuitenkin riittävästi sitä massaa, että se kiinnostaa meidän isoa lukijakuntaa.

Elossa kaiken aikaa

Vaikka elokuvia myydään näyttelijöiden nimillä ja lehteä houkuttelevilla haastatteluilla, ei kumpaakaan saataisi kauppoihin ilman kymmeniä taustalla työskenteleviä ihmisiä. Yhdessä elokuvassa voi olla auttamassa satoja ihmisiä ja Suosikillakin on ydintoimituksen lisäksi yli toistakymmentä avustajaa per lehti. Tämän lisäksi tarvitaan myös johtohahmoja, jotka pitävät homman kasassa. Wuolijoki ja Kormilainen ovat ovat omissa projekteissaan johtotehtävissä ja pitävät molemmat intohimoista suhtautumista elämään ja työhön tärkeänä. Ilman sitä olisi vaikea tehdä haluamiaan asioita ja menestyä. Työnsä ohella Kormilainen nauttii perheen kanssa olemista, kalastamisesta, metsästyksestä ja uudesta harrastuksesta, thainyrkkeilystä, josta hän on hirveän innostunut tällä hetkellä. Wuolijoki kiteyttääkin molempien ajatukset hyvin yhteen: ”Intohimoista suhtautumista elämään olisi mukava oppia enemmänkin, koska se on tärkeää. Pitäisi tajuta, että on jokaisena päivänä elossa eikä vaan niinä hetkinä, kun saavutetaan jotain.”