Kuva: Miikka Pirinen
Itähelsinkiläinen Vauva-yhtye määrittelee myspace-sivullaan musiikkinsa genreksi psychedelic / folk rock / death metal. Yksittäisiä biisejäkin on kategorisoitu melko vapaalla kädellä – löytyy free jazzia, soundtrackia, shoegazingia ja avant-gardea. Mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat? Täytyyhän tähän ketkuiluun olla jokin syy.
Tavoitin Vauvan sähköisten välimatkojen yli ja pyysin heitä istumaan alas ja määrittelemään joitakin hämäriksi jääneitä käsitteitä musiikin maailmasta. Roope ja Mikko vastasivat oikein perusteellisesti.
- proge
R: Eikös se sellasta vänkyräkänkyrä-kikkailua ole… jokseenkin itsetarkoituksellisen haasteellista? Urheilumusiikkia, siis urheilua musiikilla.
M: Mahdollisimman monimutkaista vaikeimman kautta menevää usein abstraktia ja kolossaalista musiikkia, jonka tarkoituksena on useimmiten mittailla soittajien henkisiä ja fyysisiä rajoja tietyn kontekstin tai jopa konseptin sisällä.
- free jazz
R: Vapaita viboja. Rajoitteiden sysäämistä syrjään. Milteipä hallittua anarkiaa. Kuinka asioista itsessään muodostuu kokonaisuus ilman sen suurempaa muodostusta.
M: Säännöllisyyttä säännöttömyydessä. Sietämätön kaoottisuus, joka nykii aivokurkiaisia järjettömyydellään ja saa serotoniinin virtaamaan. Kaoottisuudessaan täysin selvää ja nautittavaakin, mutta ei itsetarkoituksellisen atonaalista tai vapaapulsatiivista – rytmi, svengi ja soiton klangi ovat edelleen ensisijaisia tavoitteita.
- musiikkia muusikoille
M: Musiikkia, joka todistaa olemassaolonsa vain siksi, että se olisi musiikkia. Itse musiikillisia kuulokuvaa tärkeämmän roolin näyttelee siis se, kuinka kontrapunkti, kenraalibasso, tonaalisuus ja pulsatiivisuus limittyvät toistensa sekaan ja kuinka näitä voi analysoida. Teoreettinen mahdollisuus mielenkiintoisesta musiikista ajaa siis sen eteen, miltä musiikki käytännössä soitettuna ja kuunneltuna kuulostaa.
R: Jaa-a. En tosta teoriasta tai musiikin terminologiasta niin tiedä (enkä välitä!), mutta tälläsestä asiantuntija-meiningistä tulee kyllä aikamoinen analyysin maku. ‘Kuvataiteen tuntijat eivät nauti sentimentaalisesta toritaiteesta.’ Ainakin toi nimi luo vahvan vastakkainasettelun taviksen ja asiantuntijan välille. Ikään kuin jonkinlainen vastakohta populäärimmälle kamalle sen itsensä sisällä.
- läski soundi
M: Läski soundi on sielun ja ruumiin mäsäyttävä liitto, joka rusentaa luita ja saa pään nyökkimään!
R: Samaa rataa. Sielusta en ole niin varma. Enkä myöskään luiden rusentamisesta, sehän sattuu!
- death metal
M: Hitsit miten vaikeita kysymyksiä! Tähän en oikein osaa vastata… Miten death metal ja black metal eroavat toisistaan?
R: Agressiivista energiaa. Ehkäpä jotakin punkin alkuvoiman tapaiseen verrattavaa. Teknillistä primitiivisyyttä ja dramaattista kukkoilua. Eikös ‘black’ tarkoita mustaa ja ‘death’ kuolemaa? Helvetin vaikeita kysymyksiä!
- pop
R: ‘Populäärimusiikki’? Vallitsevien ihanteiden palvomista. Helppoa ja tuotteistettua kamaa jota voi syöttää kädestä suurelle yleisölle. Olisikohan kokonainen mielikuviin perustuva kulutuskulttuuri rakentunut sanan ‘pop’ ympärille? Toki Bob Dylanin kaltaiset paarmat ovat pureutuneet pintaa syvemmälle popmusiikkiin kyseenalaistamaan kyseisiä vallitsevia ihanteita tuolle samalle suurelle yleisölle, mikä tekeekin koko määrittelystä entistä mutkikkaamman. Ehkäpä se popula tarkoittaa juuri massojen haltuunottoa ja sille puhumista.
M: Pop on parasta!
- folk rock
M: Akustista, minimalistista ja usein kantaaottavaa musiikkia, jonka sanoma on paljolti symbolistista. Sanoitusten lyyrisyys lähentelee joskus jopa runoutta. Säkeistöt selättävät kerrankin kertosäkeet.
R: Akustista meininkiä. Nainen/mies ja kitara. Kokemuksen perusteella aika usein laulaja-lauluntekijän karismaan nojaavaa settiä.
- tilutus
R: Sukupuolettoman peniksen mittailua.
M: Kuka soittaa eniten nuotteja sekunnissa? Buckethead is the man!
- indie
M: Nuhruisia nörttejä slerbailemassa tahmaisia ja kalliita soittimiaan uskottavasti ja rehellisesti.
R: Popmusiikin ulkopuolella pienbudjetilla/omakustanteena tehtyjä kulttuurituotteita – tässä yhteydessä musiikkia. Tosin indiejuttujen suosion nousun puhjettua se on vedetty kaupallisten tarkoitusperien välineeksi. Ei tietenkään kokonaan, kuten mikään muukaan edellä mainituista. Diipadaapa. Parhaimmillaan itsenäistä ja riippumatonta äänivärähtelyä! Huhhuh…
Mutta mikä se Vauva sitten on? Jos Vauvan musiikki olisi eläin, millainen eläin se olisi?
M: Vauvan musiikki lähentelee sarvikuonoa – voimakas, rento ja mukava.
R: Joku hyönteisen ja nisäkkään onneton ristisiitos… I like turtles!
Minkä ikäinen Vauva on, ja mitä se on saanut aikaan?
M: Vauva on naksautellut 1,5 vuotta yhdessä. Olemme julkaisseet Puukässä/Terkka -bootlegin, Soppatykkien huumekilpailu -EP:n sekä Slobby Pink Dreams -minialbumin. Lisäksi olemme soittaneet kymmenisen keikkaa.
R: Ärsyyntymistä, iloa, säätämistä, stressiä, naurua, huutoa, seikkailua, krabbenslerbandereita, sanavääntöä, kiroilua, oksennusta, väsymystä, adrenaliinia, hyviä yöunia, päänvaivaa, sotkua, hikeä, kulinaristisia nautintoja, kipua, pissahätää, riehakkuutta, painia, tiskivuoroja, lorvailua, siivousta…
Kuva: Miikka Pirinen
Miksi Vauva on olemassa?
R: Se luo turvapaikan eksistentiaalisen ahdistuksen helpottamiseksi, sekä itsekkäästi ajatellen mahdollisuuden tehdä sitä mitä rakastaa.
M: Se tuntuu meistä kaikista koko ajan niin oleelliselta tämän elämän kannalta. Tuntuu siltä, että löysin jotain uutta ja olennaista itsestäni ja ympäristöstäni sekä aloin hahmottaa asioita jollain tapaa ehkä selvemmin, kun tämä poppoo pistettiin kasaan.
Kuka teitä kuuntelee?
R: Ainakin muutama kaveri, kolme saksalaista poikaa ja pari tyttöä meidän koulusta. Hah!
M: Toivottavasti mahdollisimman erilaiset ja eri elämäntilanteissa olevat ihmiset.
Voiko Vauvaa lokeroida?
M: Minun puolestani meidät saa lokeroida ihan miten vain haluaa, sillä ei kai siltä voi oikeastaan edes välttyä. Aina pitää olla joku mihin verrata ja miten kuvitella tai miten nimetä asioita ja ilmiöitä. Se on osa ihmisluontoa ja tulee aina olemaan.
R: Tuskin mikään bändi haluaa valmiiksi lokeroida itseään johonkin ennalta määrättyyn skeneen, mutta ei sitä oikein voi estää. Ei kulttuurimme kuitenkaan ole niin monimuotoinen, etteikö sen erilaiset ilmiöt olisi verrattavissa toisiinsa. Mutta mieluummin ajattelisin musiikkimme joidenkin kategorisoitujen suuntien yhteenliittymänä tai sitäkin laajempana kokonaisuutena.
Kiitos kun ajattelitte kanssamme, ja onnea valitsemallanne tiellä! Haluatteko lähettää terveisiä?
R: Voisin lähettää terveiset, että Metallica on oikein tervetullut syömään metallikakkuja Oranssille!
M: Erittäin lämpimät terveiset Rekoselle, Spriinulle, Skopamonille, Pupu-Sedälle ja IQ-XII:lle!
Keikoilla Vauvaa voi nähdä Helsingissä:
5.10 Turkoosi
19.10 Oranssi
Kulmikasta sarvikuonomusiikkia löytyy sekä täältä että täältä.
(No Ratings Yet)
Loading ...