Otetaan kolme nuorta naista ja erilaiset oireet kehossa. Pistetään heidät kaikki elimistön puhdistuskuurille muuttamaan elämäntapojaan viideksi viikoksi. Sekoitetaan joukkoon ympäristön naureskelua ja kiusoittelua ihanista suklaanautinnoista ja tirisevistä naudanlihapihveistä, joista nämä neidot joutuvat kieltäytymään. Mitä tapahtui? Kannattiko syödä viisi viikkoa omenoita, porkkanoita ja täysjyvätuotteita? Tuliko tuloksia ja mihin ne perustuivat? Siitä otamme selvää seuraavassa yhdessä Nina Laaksosen kanssa, joka toimii tuotevastaavana terveystuotteita myyvässä Harmonia Oy:ssa.

Kuona-aiheet kehossamme

Nyky-yhteiskunnassa myrkyt vaikuttavat jokaiseen. Saamme kuona-aineista ja myrkyistä 40 % hengitysilmasta. Loput tulevat alkoholista, tupakasta, ruoasta, juomista jne. Kehon kuormittumisesta ja sen olennaisten tehtävien vaikeutumisesta kertovat mm. väsymys, eloton iho ja hidas ruoansulatus.

Tällaiseen tekstiin törmäsin internetissä, kun kirjoitin hakukoneeseen sanan puhdistuskuuri. Kappale on www.harmonia.fi -sivustolta suoraan lainattu ja herätti mielenkiintoani niin, että siirryin keskustelupalstoille lukemaan muiden käyttökokemuksia näistä nykyajan paastoista. Useat rohkaisevat kokemukset saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kuona-aineita poistavia valmisteita tulisi kokeilla. Edes sen yhden kerran. Samoihin aikoihin kaksi ystävääni oli myös päättänyt aloittaa kehonsa suursiivouksen ja näin vertaistukikin alkoholittoman ja sokerittoman kauden ajaksi oli taattu.

Alku aina hankala

Puhdistuskuuri olisi hyvä tehdä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Ruokavalio, elämäntavat ja aineenvaihdunnalliset tekijät vaikuttavat siihen, paljonko kehossa on puhdistettavaa ja kuinka nopeasti päästään tuloksiin. ”Jos puhdistettavaa on paljon, kuurin alussa oireetkin voivat olla voimakkaampia”, Nina Laaksonen valottaa.

Omalla kohdallani puhdistettavaa tuntui olevan yllin kyllin, sillä ensimmäiset päivät menivät täristessä, kiukutellessa ja päänsäryssä. Olin hermostunut, kun kuuri kielsi minulta niin sokerin kuin kahvinkin. Yht’äkkiä kehon tuli tottua useamman kofeiiniannoksen sijasta yhteen kuppiin kahvia ja loppuajaksi vihreään teehen ja veteen. Eikä sen helpompaa ollut toisella ystävällänikään. Hänen vatsansa sanoi sopimuksensa irti neljä päivää kuurin aloittamisesta ja aiheutti voimakkaan oksennusrefleksin. Yksilölliset erot tulivat kuitenkin hyvin esille, sillä yksi meistä porskutti eteenpäin ilman minkäänlaisia sivuroireita tai mielialanvaihteluita. Aina ei mene pelimerkit tasan.

Enemmän kuin pelkkää laihdutusta

Varsinkin keväisin lehtien otsikot kirkuvat erilaisia dieettiohjeita ja lupauksia viisi kiloa kevyemmästä olemuksesta. Ihminen ei kuitenkaan ole kone ja samanaikaisesti voi tehdä vain rajatun määrän asioita tehokkaasti. ”Kotonakaan keittiön työtasojen pyyhkiminen ei ole kovin käytännöllistä, kun likaiset astiat ovat vielä tiellä. Samasta syystä keho kannattaa ensin puhdistaa myrkyistä ja kuona-aineista sisältäpäin, jotta sen jälkeen vapautettavat rasvavarastot voidaan poistaakin saman tien”, Laaksonen selittää.

11 yrtistä kootun puhdistusjuoman nauttiminen ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia, sillä maalaisjärjellä ajateltuna jo pelkkä ruokavalion muutos takaisin kilojen vähenemisen.
Laaksosella oli kuitenkin vastine väitteeseen: ”Ruokavaliota ei muuteta kalorimäärän vaan kehon puhdistuksen takia. Keho myös tarvitsee runsaasti ravinteita pystyäkseen toimimaan tehokkaasti. Hyvät rasvat ovat sallittuja kohtuullisesti käytettynä ja kalaöljy on painonhallinnan kannalta jopa hyväksi.”

Oman kehon hoitamiseen ja kunnioittamiseen liittyvät ajatukset ovat mieltäylentäviä. Ei pidä kuitenkaan aliarvioida myös voimakkaana motivaattorina toiminutta sisäistä taskulaskinta. Jos olet pulittanut elimistösi aineenvaihdunnan kiihtymisestä lähemmäs 60 euroa, niin kummasti näinkin maallinen seikka motivoi kävelemään karkkihyllyjen ohi.

Ei ihan jokaiselle

Riippuvuutta aiheuttavista nautintoaineista kieltäytyminen vaatii tahdonlujuutta. Vaikka sinulta löytyisi tahdon voimaa vaikka muille jakaa, voi joku muukin seikka estää puhdistuskuurille ryhtymistä. Muunmuuassa yliherkkyys jollekin valmisteen kasveista estää sen käytön.

Omaa lääkäriä kannattaa myös käyttää konsulttina ennen puhdistuskuurille ryhtymistä, varsinkin jos kärsii syömishäiriöstä, diabeteksesta, sydän-, maksa- tai munuaissairaudesta, poikkeuksellisen alhaisesta verenpaineesta tai epilepsiasta. Joissakin puhdistuskuureissa on myös käytetty jodia, joka ei sovellu henkilöille, jotka kärsivät kilpirauhasen sairauksista.
Ole siis huolellinen pakkausselosteen kanssa ennen ostopäätöstä

Lopussa kiitos seisoo

Jälkeenpäin ajatellen viisi viikkoa vierähti nopeasti. Keho tottui vähärasvaiseen, lihattomaan ja täysjyvällä kyllästettyyn ruokavalioon viikossa. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivänäkään ongelmia ei ollut, kun valitsin juotavakseni jodittoman nesteen. Kun makeanhimo yllätti, oli helpottavaa soittaa samassa veneessä olevalle ystävälle ja valittaa arjesta ilman tunnesyöppöilyä. Tosin kerran viikossa oli mahtavaa antaa itselleen lupa herkutella hieman.

Täysin pakko ei kuurin tiukkaa ravintopolitiikkaa olekaan toteuttaa. Detox-kuureilla puhdistumista kannattaa toki tukea kasvispainotteisella ruokavaliolla, jotta elimistöön ei kertyisi uusia kuona-aineita sitä mukaa kun niitä poistuu. Mitään katastofaalista ei kuitenkaan tapahdu vaikka ohjeita hieman soveltaakin. Ja tietysti mikä parasta, olo on freesi ja kiloja tippui saman verran kuin viikkoja vierähti kehoa puhdistaessa.

Minä olen ollut koko ikäni kasvissyöjä. Olen syönyt elämäni aikana lihaa yhteensä varmasti alle sata grammaa. Näiden vuosien aikana suhtautumiseni ruokavalioon on muuttunut tiedostamattomasta tottumuksesta fanaattiseen kiihkoilun kautta järkiperäisiin perusteluihin. Nyt lopulta olen kuitenkin myöntänyt, että tunteista tässä ruokavaliossa on kysymys. Lihansyönti vain tuntuu väärältä.

Toki on olemassa hienoja ja päteviä järkiperäisiä perusteluja kasvissyönnin puolesta. Peltopinta-alat, energianhukka, maailman nälänhätä, terveyskysymykset, raha. Ne ovat argumentteja, jotka voi ottaa esille väittelyssä, ja jos osaa faktat ja väittelytekniikan, niiden avulla voi käännyttää. Ne eivät kuitenkaan tule lähelle minua.

Lähelle tulee se, että kaupan lihahyllyjen välissä kävellessä minua kylmää. Ei ainoastaan ulkopuolelta. Minä haluan äkkiä pois lihahyllyjen välistä, koska minulle leikkeleet ja jauhelihapaketit ovat muoviin pakattua teollistettua kuolemaa. Jotain epäpyhää ja kokonaisuudessaan kuvottavaa. Ajatus juoksee ketjua pitkin muutaman askelen taaksepäin – sikalaan, navettaan tai kanalaan. Lihantuotantoyksikköön.

Ajatus eläimestä, joka on olemassa vain ihmistä varten, tuntuu perverssiltä. Ajatus eläimestä, joka siitetään, synnytetään, kasvatetaan ja tapetaan tehtaantarkalla aikataululla vain, jotta se päätyisi minun lautaselleni, tuntuu elämän halveksumiselta. Minä en halua mitään osaa siitä.

En kuitenkaan yritäkään sanoa, ettei eläimiä saisi syödä. Ihminen on eläin, ja eläimenä kaikkiruokainen. Minä en ole niin kaukana maailmasta että jaksaisin pitää eläinten tappamista absoluuttisesti vääränä. Sen sijaan pidän vääränä ajatusta siitä, että eläin olisi olemassa ihmistä varten ja ihmisellä olisi näin ollen oikeus kohdella eläintä millä tavalla tahansa. Lihan tehotuotannossa ei ole väärin tappaminen itsessään, vaan kunnioituksen puute.

Mitä sitten on eläimen kunnioittaminen? Tai laajemmin, elämän kunnioittaminen?

Kunnioitus lähtee sen tosiasian tunnustamisesta, että jokaisella elollisella olennolla on itseisarvo. Se ei ole olemassa kenenkään toisen päämäärää varten. Jos haluatte, voidaan sanoa myös: jokainen elollinen olento on pyhä. Elämä itsessään, se ihme että olento on elossa, tekee siitä pyhän.

Pyhyys ei tarkoita koskemattomuutta, päinvastoin. Eläimet syövät kasveja ja toisiaan, kaikki materia kiertää ja synnyttää lisää elämää. Uusi elämä vaatii vanhan kuolemaa. Elämän vastakohta ei oikeastaan edes ole kuolema, vaan pysähtyminen. Välinpitämättömyys. Elämän kieltäminen. Ja mitä muuta eläimen alentaminen tuotantohyödykkeeksi on kuin elämän kieltämistä?

En minä voi antaa ratkaisuja maailman ruokatalouden uudelleenjärjestämiseksi. Tekee toki mieli vaatia yli sadan naudan lihatehtaiden kieltämistä, kanojen vapauttamista ja ylipäätään koko lihateollisuuden leikkaamista takaisin romanttiseen pienmaatilamalliin, jossa vuohet saavat käyskennellä laitumilla omia aikojaan ja kana pistetään lihoiksi vasta kun se on aikoja sitten lakannut munimasta ja perhe kaipaa ruokaa. Tekee mieli vaatia elämää, jossa jokaisella kotieläimellä on nimi numeron sijasta, ja jossa keskeisin osa syödystä lihasta tulee metsästä ja järvistä – vapaista eläimistä, joita niiden tappaja väistämättä kunnioittaa koska pystyy näkemään ne sellaisina kuin niiden luontoon kuuluu.

Mutta vaikka olenkin romantikko ja idealisti, pidän myös ihmisistä. Kaikesta huolimatta. Enkä usko että kunnioitusta voi pakottamalla takoa kehenkään. Haluaisin kuitenkin tuoda ihmisen lähemmäs ruokaansa; ymmärtämään, että leivän päällä oleva kinkkuviipale on ollut ihan todellinen hengittävä sika, ja lasissa oleva maito on peräisin ihan oikeasta märehtivästä lehmästä. Vaikka kunnioitus olisikin kaukaa haettu tavoite, haluaisin että se lehmä saisi osakseen edes hiukan kiitollisuutta.