Monissa vertailuissa tyydytään testaamaan vain tuoreimpia laitteita. Tästä johtuen nämä vertailut myös vanhenevat auttamattoman nopeasti. Juonen tekniseen maailmaan perehtynyt työryhmä (JTM) ei moisiin sudenkuoppiin putoa. JTM:n suuressa lelutestissä käydään vaatimattomasti läpi koko leikkielukoiden evoluutiokaari – asiantuntevasti ja armottomasti!
Kuva: Joona Nuutinen
Historia: Alussa oli suo, kuokka ja Jussi – ja sitten Jussi tekikin penskalleen käpylehmän. Tikkujen tunkeminen käpyjen kylkeen oli vuosisatojen ajan suomalaislapsien mieluisinta ajanvietettä, ja nelikoipiset käpyelukat suorastaan dominoivat kotimaista lelulaidunta.
Käytetään: Aina silloin tällöin joku luova oppilas keksii käpylehmän uudestaan koulun syysretkellä, mutta kaverit ivailevat tämän taiteilijan pian takaisin ruotuun. Vireimmin käpylehmä elelee vanhainkotien askartelutuokioissa, joissa mummot ja vaarit värkkäävät niitä lapsenlapsenlapsilleen.
JTM-arvio: Alkuperäinen idea käpyjen ja tikkujen yhdistämisestä on kieltämättä hyvä, mutta siihen se sitten jääkin. Vuosisatoja käpylehmän keksimisen jälkeenkin meillä on käsissä vain sama keskeneräinen karvalakkimalli kuin esi-isillämmekin. Tämä ei ole edes kunnon prototyyppi. Osa tikuista on niin teräviä, että lehmä suorastaan teurastettaisiin CE-tarkastuksessa. Lisäksi käpyihin voi tukehtua. Ekologinen ja edullinen käpylehmä tietysti on, mutta halpuus ei saisi olla veruke huonoudelle.
Kiitämme:
- Hyvää alkuperäisideaa, joka jättää tilaa mielikuvitukselle ja luovuudelle.
- Edullisuutta.
Moitimme:
- Puutteellista tuote- ja turvallisuuskehittelyä.
- Ankeaa ulkomuotoa.
JTM-tähdet: **
KEPPIHEVONEN
Kuva: Joona Nuutinen
Historia: Ennen muinoin, kun autoakaan ei ollut vielä keksitty, hevonen oli menopelien ykkönen. Koska ponitalleja ei vielä tuolloin ollut, hevostytöt ja ritarinalut joutuivat tyytymään keppihevoseen. Myöhemmin polvenkorkuiset cowboyt ja intiaanit karauttivat seikkailuihin keppihepoillaan.
Käytetään: Keppihevonen on sitkeä elikko. Vaikka automobiilit ovat ajaneet vanhojen konien ohitse, joihinkin keppihevosyksilöihin voi törmätä edelleen lelukaupoissa ja markettien leluosastoilla. Uutena aluevaltauksena keppihevonen on rynnistänyt politiikkaan. Siellä sille on keksitty mitä hienoimpia nimiä. Eero Heinäluoma kutsui omaansa Kolmikannaksi. Mafiapiireissä autenttinen keppihevonen on yleinen lahja – tosin ilman keppiä.
JTM-arvio: Keppihevonen on pettymys. Jäntevän oikean hevosen, seesteisen keinuhevosen tai riemukkaan kirjavan karusellihevosen jälkeen keppihevonen vain tikunnokkaan laitettu hevosenpää. Kaikkinensa ratkaisu on kömpelö ja laahaava kuin viisikymppisen alkoholistin viimeinen valssi lavatanssien päätteeksi. Joihinkin malleihin on tuunattu suitset tai jopa satula, mutta edes kopallinen hevosenkenkiä ei riittäisi pelastamaan tätä kyytiä. Tehoja ei ole edes sitä yhtä hevosvoimaa ja olemattomat efektit elävät vain käyttäjän kaikukopassa. Keppihevosen selässä hyppiminen ja hirnuminen on jokseenkin yhtä fiksua kuin talon ympäri juokseminen ratti kourassa ja suulla päristellen – heikkopäisten hommaa.
Kiitämme:
- Mielikuvituksen ruokkimista.
- Oikean ruokkimisen tarpeettomuutta.
- Outoa sympaattisuutta.
Moitimme:
- Kömpelyyttä.
- Tehottomuutta.
- Typeryyttä.
- Politikointia.
JTM-tähdet: **½
TEDDYKARHU
Kuva: Joona Nuutinen
Historia: Teddykarhut saivat nimensä kun Yhdysvaltain presidentin Theodore ”Teddy” Roosevelt suostunut epäonnistuneen metsästysreissunsa päätteksi ampumaan puuhun köytettyä mustakarhunpentua, jonka presidentin ystävät olivat tälle jahdanneet. Kun Rooseveltin hellämielisyys päätyi pilakuvan kautta kauppias Morris Michtomin tietoon, tämä valmisti pienen täytetyn pehmokarhun ja laittoi sen ikkunaan ”Teddyn karhu”-kyltillä varustettuna.
Käytetään: Maailma on väärällään teddykarhuja. Niitä löytyy lasten kainaloista, nuorten naisten sänkyjen päältä, leikkihuoneiden nurkista ja jos niitä on oikein paljon, niiden keskeltä voi löytää arktofiilin. Teddykarhuille on perustettu oma museokin. Enää puuttuu, että luodaan laki joka julistaa epänormaaleiksi kaikki joilla ei ole ollut omaa teddykarhua.
JTM-arvio: Teddykarhujen sisään on yritetty tunkea milloin tykyttäviä sydämiä, milloin äriseviä äänilaitteita. Turhaa touhotusta! Teddynallukka on valmis, rutistuksenkestävä ja halattavan hyvä formaatti, joka kestää sukupolvesta toiseen – varsinkin nyt kun irtoilevat silmät, repeilevät kainalot ja putoavat raajat on saatu kuriin. Teddy on tuttuuden ja turvallisuuden järkyhtämätön symboli, leluhyllyn lutuinen Arvi Lind, jonka kunnollisuus alkaa toisin mennä jo arvelluttavan imelyyden puolelle. Mitähän se hiljainen nalle oikein hautookaan siellä pörröisessä päässään?
Kiitämme:
- Pehmeyttä, halittavuutta ja kainaloon sopivuutta.
- Uppo-nallea.
- Nalle Luppakorvaa.
- Nalle Puhia.
- Karhuherra Paddingtonia.
Moitimme:
- Kauhuelokuva-assosiaatioita
JTM-tähdet: ****½
TAMAGOTCHI
Kuva: Joona Nuutinen
Historia: Moni isä ja äiti haluaisi hypätä aikakoneeseen ja tappaa Aki Maitan ennen kuin hän ehti keksiä tamagotchin vuonna 1996. Munanmuotoiset kolminappista elektroniikkapeliä muistuttavat virtuaalilemmikit valtasivat lelukaupat ja lastenhuoneet 90-luvun lopussa. Niitä pitiä ruokkia, kakattaa, nukuttaa ja lääkitä – ja lopuksi ne kuitenkin kuolivat ja sitten vollotettiin vuolaasti. Tamagotcheille perustettiin hautausmaitakin, ja monet uskoivatkin, että koko tama-buumi saatiin multiin kun vuosituhat vaihtui. Vaan väärässäpä olimme. Tamagotchit ovat täällä taas. Ehkä ihmiskunnalla ei sittenkään ole toivoa.
Käytetään: Voi kun ei käytettäisi, mutta käytetäänhän näitä silti. Uudet lapset näpräävät näitä uudella innolla, mutta sellaistahan se on. Penskat tykkäävät työntää kielensä jäiseen ovenkahvaan. JTM-sedät kuitenkin muistuttavat, että kieli jäätyy kiinni ja tamagotchit kuolevat. Niin se vain menee.
JTM-arvio: On asioita joihin ihmisten ei pitäisi puuttua. Yksi niistä on leluevoluutio. Jos jokin villitys menee ohitse, sitä ei pitäisi tuoda takaisin. Kasarityylissä ei ollut mitään hyvää eikä disco ole vieläkään musiikkia. Se mikä on sontaa tänään, ei voi muuttua huomenna kuin korkeintaan lannaksi. Lehmänläjistä ei tule tuunaamalla kultaan, eikä tamagotchejakaan pelasta se, että niissä on nyt moninkertainen määrä pelejä. Nämä vekottimet kuolivat syystäkin sukupuuttoon. Nyt tämän lelueläinevoluution harha-askeleen pitäisi vain antaa rauhassa painua unholaan.
Kiitämme:
- Pientä kokoa ja paristoiden loppumista.
Moitimme:
- Ärsyttäviä ääniä.
- Typeriä pelejä.
- Ihmiskunnan käsittämätöntä kyvyttömyyttä oppia erehdyksistään.
JTM-tähdet: *
KYBER-KOIRA eli ROBODOG
Kuva: Joona Nuutinen
Historia: Juuri ennen uuden vuosituhannen alkua elektroniikkatehtaat Sonyn johdolla tyrkkäsivät markkinoille robottilemmikkejä. Robolemmikkien esiaste oli käsittämättömiä sokeltanut karvapöllö Furby, joka oli parin vuoden ajan must-lelu ympäri maailman. Furbyja myytiin tuona aikana kaikkiaan 40 miljoonaa kappaletta. Robodog ei ole menestynyt yhtä hyvin. Esimerkiksi Sony on julkaissut kaikkiaan 12 robodog-mallia, joita on myyty maailmanlaajuisesti yhteensä vain vajaat 170 000 kappaletta. Tästä huolimatta nyt on menossa jo kolmas robodog-sukupolvi, joka osaakin sitten leikkiä, tanssia ja laulaa, kuten kunnon koirat ovat aina osanneet.
Käytetään: Loppujen lopuksi suurimman ilon furbyista saivat nörtit, jotka hakkeroivat karvakasat tekemään mitä pöllöimpiä temppuja. Mikä takaa, ettei robokoirille käy samalla tavalla? Ennen koiralle piti rakentaa aitaus. Nykyään palomuuri olisi paikallaan.
JTM-arvio: Robokoira ei kakkaa eikä pissi, mutta se kusee kuitenkin pahemman kerran. Tämä muoviläjä on varoittava esimerkki siitä, ettei kaikki kauko-ohjattava olekaan kivaa. Robokoira tuo mieleen allergikon lapsuuden. Allergikko ei voi saada oikeita lemmikkejä – ellei akvaariokaloja lasketa joukkoon – joten hänelle ostetaan muovinen robokoira, joka liikuttaa raajojaan notkeasti kuin Seppo Räty baletissa. Tämän lisäksi roborakki on nopea kuin darrainen kilpikonna. Narisevasta äänestä, punaisista välkkysilmistä ja väkinäisestä hännänheiluttamista tulee mieleen Kimi Räikkönen, mutta robokoira ei ole lähestulkoonkaan yhtä suloinen.
Kiitämme:
- Hyvää varoittavaa esimerkkiä.
- Off-nappia.
Moitimme:
- Sepporätymäistä liikehdintää.
- Räikkösmäistä narinaa.
- Saatanallisia silmiä.
- Karvattomuutta.
JTM-tähdet: Tämä eläinlelun irvikuva ei tanssi tähtien kanssa. Testiryhmä lyö sanomalehteä pöydänkulmaan ja palkitsee robokoiran risuilla: ###
(No Ratings Yet)
Loading ...
