Videovalkkaaja: Lari Vesander
Raati: Heljä Koskinen, Ville Hämäläinen, Janne Koskinen ja Kaisa Kortekallio
Monissa levyraadeissa tyydytään arvioimaan esityksiä ilman mitään yhtenäistä kontekstia. Tästä johtuen nämä vertailut ovat auttamattoman kelvottomia. Juonen tekniseen maailmaan perehtynyt työryhmä (JTM) ei moisiin sudenkuoppiin putoa. New York on maailman musiikkipääkaupunki – ainakin jos mitataan kaupungista tehtyjen laulujen määrää. Wikipediasta löytyy toista tuhatta New York -aiheista biisiä. JTM kuorii nyt kermat päältä ja iskee pöytään tunnetuimmat Nykki-viisut. Isoa Omenaa pureskelee tuttuun tapaan äärimmäisen armoton ja asiantunteva raati. JTM:n perinteistä poiketen arvioinnissa käytetään asteikkoa 1-5.
1. Sting: Englishman in New York
Videovalkkaaja Vesanderin kommentit: “80-luvulta ei löydy kovinkaan montaa videota, joka ei menisi nykyään tahattoman komiikan puolelle. Tämä on poikkeuksen vahvistava sääntö. Toki globalisaation aikana kuulostaa oudolta kuulla, miten outoa englantilaisen on olla New Yorkin kaltaisessa metropolissa. Mutta ehkä se on totta vielä nykyäänkin. Suurkaupungissa on kaikkea enemmän. Yksinäisyyttäkin.”
Päästetäänpä raati Gordon Summerin kimppuun….
Heljä: 3 pistettä on maksimi mitä voi tälle videolle antaa, ei kertonut yhtään mitään New Yorkista. Ja mihin tää mummo liittyy?
Ville: 3 pistettä, kappaleen takia eikä videon. Vaikka ottaisikin huomioon 80-luvun kontekstin, melankolisen taide-elokuvan tyylin tavoittelu mustavalkoisuudella ja sateisilla kaduilla ei ihan toimi. Onko viemäreistä nouseva höyry ollut yhtä kornia 80-luvulla kuin nyt?
Janne: 3 pistettä, jazzbändin ja erityisesti saksofonistin takia. Melkein tekisi mieli pudottaa kahteen rockrumpukohtauksen kohkaamisen ja viuhtomisen takia. Loppu oli kuitenkin tyylikäs!
Kaisa: 3 pistettä, ei tällainen kävelyvideo oikein riitä vakuuttamaan.
Yhteispisteet: 12 (Ja päälle vaatimus siitä, että saksofonistin olisi pitänyt olla videon päähenkilö.)
2. Billy Joel: New York State of Mind
VVVK: “Pianoman pistää parastaan ja väittää New Yorkin olevan paitsi maailman suurin kaupunki myös mielen osavaltio.”
Anthony Hopkinsilta näyttävä Billy Joel on irti, mutta niin on raatikin…
Kaisa: 2 pistettä. Tyylikäs esitys, mutta ei tällainen imelä fiilistely oo mun laji. Ei tähän jaksanut edes keskittyä.
Ville: 2 pistettä, ainoastaan siksi että siinä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa. Tosi keskinkertaista, kevytsoulia: Ray Charles 0%. Nämä maneerit on nähty jo niin miljoona kertaa. Varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun valkoiset ihmiset alkaa mustaa musiikkia kopioimaan. Soulia ilman sielua.
Janne: 4 pistettä, koska se oli massiivinen ja sielukas! Mä kuuntelen tän tyyppistä musiikkia niin vähän, että se kuulosti ihan tuoreelta.
Heljä: 4 pistettä. Sanoitukset kuvasivat hyvin New Yorkia, tai ainakin minun New York -mielikuviani.
Yhteispisteet: 12
3. Frank Sinatra: New York, New York
VVVK: “Ennen oli kaikki paremmin. Nykyään jonkun latauslistan kympin keikasta joutuu maksamaan enemmän kuin Sinatran näkemisestä aikoinaan. Tässä vanha sinisilmä näyttää mistä keikoissa maksetaan. Lavalla on niin paljon karismaa ja esiintymistaitoa, että samaan tarvittaisiin rekkalastillinen nykypäivän tusinatähtiä.”
Janne: 1 piste, pohjattoman korniuden takia.
Heljä: 5 pistettä, koska se on klassikko eikä sitä voi arvostella! Miten voi väittää korniksi jotakin, joka on ollut noin siistiä joskus 40 vuotta sitten?
Ville: 1 piste, se oli vaan niin väsynyttä. Liiikaa kompensoivaa kikkailua, mahdollisimman massiiviset puitteet ja ilotulitteet.
Kaisa: 3 pistettä juuri korniuden, puitteiden, ilotulitteiden ja stand up -komiikan takia. Setämies-Sinatrasta tuli Lemmenlaiva mieleen.
Yhteispisteet: 10 (Ja päälle valitukset siitä, miten vaikeaa klassikoiden arvostelu on.)
4. U2: City of Blinding Lights
(pahoittelumme upotetun videon puutteesta, mutta klikatkaapa otsikkoa)
VVVK: “Maailmankaikkeuden tämän hetken suurin bändi tekee biisin New Yorkista. Kyllähän se pitää saada tähän mukaan. Sitä paitsi Edgen kitarointia on aina mukava kuunnella. Ja aika komea video, muuten.”
Heljä: 1 piste. Muut tähän mennessä ovat olleet klassikoita, tämä ei. Ei mitään tekemistä minkään kanssa eikä varsinkaan New Yorkin. Tämä on juuri sellaista kamaa, jota kukaan ei muista 20 vuoden päästä.
Janne: 2 pistettä taustascreenien takia.
Kaisa: 4 pistettä pelkkien valojen takia. En minä kaivannut tähän mitään sisältöä!
Ville: 2 pistettä, nousi yhdestä tyylikkään videon takia. Oikein massiivista ei-mitään! City of Tiny Lights tuli nimestä mieleen, ja se on paljon parempi kappale.
Yhteispisteet: 9
5. Don Henley (Eagles): New York minute
VVVK: “New York Minute on määritelty monin eri tavoin monessa eri paikassa. Tämä biisi on näistä määritelmistä paras. Toiseksi paras on Johnny Carsonin “New York Minute is the interval between a Manhattan traffic light turning green and the guy behind you honking his horn.” Määritelmistä huonoin on Olsenin kaksosten elokuva. Välttäkää sitä kuin ruttoa. Melkein yhtä tärkeää on ymmärtää, että varsinkin kaupungissa elämä voi muuttua alle minuutissa.”
Eaglesin pojat pistävät parastaan stemmoja myöten, mutta raati päättää haistattaa Don Henleyn fiilistelylle pitkät…
Janne: 1 piste, tätä ei pelastanut edes kikkaileva basisti. Pystyi oikein kuvittelemaan, miten siirappia alkaa valua kaiuttimista, ja se kertyy lattialle, nousee nilkkoihin ja lopulta jäädään pulputtamaan siirappia täynnä olevaan tankkiin. Soittajat näyttivät olevan “vain töissä täällä”.
Heljä: 1 piste. Jousisektion väärinkäyttöä, sitä käytetään vain massiivisuuden takia. Tylsä. Soittajillakin näytti olevan tylsää.
Kaisa: 1 piste, tätä tylsempää on vaikea löytää.
Ville: 2 pistettä. Aikuisrokkia. Ehkä vain Toto voi olla tätä totompi.
Yhteispisteet: 5
6. Lou Reed: Walk on the Wild Side
VVVK: “Suurkaupungeilla on se villimpikin puoli. Tämän Lou Reedin biisin täytyy olla tosi kova, jos sen singlen b-puolena on ikiklassikko “Perfect Day”.”
Raati on löytänyt voittajansa. Likainen ja villi Lou-setä on juuri sitä mitä armottomat pisteyttäjät ovat koko illan kaivanneet…
Kaisa: 5 pistettä, lämminhenkinen ja todellinen. Pidin erityisesti puistosteppaajista. Katarttinen kokemus kaiken aiemman puuduttavuuden jälkeen, pelasti koko valikoiman.
Ville: 5 pistettä, ei tälle voi mitään muuta antaa. Tässä oli se tunnelma, mikä suurkaupungeissa on parasta. Tarpeeksi isossa kaupungissa on elintilaa melkein kaikelle.
Heljä: 5 pistettä. Miljoona lisäpistettä siitä, että tämä oli positiivista (kun niin moni muu näistä on ollut vollotusta).
Janne: 5 pistettä. Dynaaminen äänimaailma, lämmin ja pehmeä saundi, video oli lämminhenkinen kaikessa kotikutoisuudessaan. Ehkä vähän masentavaakin, että joku amatööri pystyy tekemään paremman videon kuin miljardien dollarien tuotantokoneistot.
Yhteispisteet: 20
Aivan lopuksi hissimusiikkiin (lue: klassikoihin) turhautunut raati ehdottaa jokeriksi pohjalle seuraavaa kappaletta, koska se kuuluu niin ilmiselvästi tähän New York -sarjaan.
(1 ääntä, keskiarvo: 5.00/5)
Loading ...
Heeeei, unohditte Madonnan kappaleen “I love New York” joka on PARAS :))