Kolme kuukautta ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä aika. Mutta tässä tapauksessa kolmekin viikkoa riitti. 427 000 katsojaa seurasi, kun jyväskyläläinen Satu Olkinuora häädettiin Big Brother -talosta kolmen viikon asumisen jälkeen. Vajaassa kuukaudessa melkein joka kymmenes suomalainen oli seurannut Sadun elämää kameratalossa ja tunnisti hänet mihin tahansa hän meni. Ja tunnistaa edelleen, vaikka häädöstä on kulunut jo viitisen viikkoa.
Tapaan Sadun jyväskyläläisessä kahvilassa ja saan todistaa kummallisen ilmiön itsekin. Tuntemattomat ihmiset vilkuilevat viereisistä pöydistä, hymyilevät hämillisesti ja kääntävät katseensa nopeasti pois. ”Onhan tämä toisaalta hauskaa, mutta ei tämä ole kuitenkaan minun juttuni. Olen huomannut, että kaikki sivuilmiöt jotka tähän härdelliin liittyvät eivät tee minua onnelliseksi. Siipeilijöitä tuntuu riittävän, ala-asteaikaiset kaveritkin ovat yhtäkkiä alkaneet soitella ja kysellä kuulumisia”, Satu kertoo. Samalla hän sanoo kuitenkin tiedostavansa, että Big Brother -julkisuus on ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Satu sanoo jo odottavansa sitä aikaa, kun hänen etunimeensä ei enää lisätä BB-etuliitettä.
Paljonkohan kello on?
Big Brother -taloon meneviltä otetaan pois kännykkä, rahat ja kaikki muu ulkoinen jonka varaan nykyihminen osittain omaa identiteettiään rakentaa. ”Sinulla on vain sinä ja vaatteesi ja that’s it. Kaikki muu tulee talon puolesta”, Satu valottaa. ”Minusta tuntui, että omista mielipiteistä kiinnipitäminen oli vaikeaa osittain tästä syystä.”
BB-talosta ei löydy myöskään kelloa. Miltä sitten tuntui elää omassa maailmassaan, mekaanisen ajan ulottumattomissa? ”Ilman kelloa eläminen sujui loppujen lopuksi hirveän hyvin. Sinulla ei ole velvotteita talon sisällä, ei ole sovittuja palavereita tai menoja. Jos pitää herätä, isoveli kyllä herättää ja kertoo milloin tulee lämmintä vettä. Ruokaa tehtiin silloin, kun oli nälkä. Mihin siellä siis olisi kelloa tarvittu?”, Satu kysyy. Vaikka kilpailijat eivät talon sisällä tiedäkään kuinka paljon kello näyttää, arvuuttelivat he ajan kulumista usein yhdessä. ”Jonkinlainen sisäänrakennettu kello sai välillä arvuuttelemaan huvittavankin tarkkoja aikoja tyyliin ‘nyt se on varmaan 17 minuuttia yli neljän iltapäivällä’”, Olkinuora naurahtaa.
Unelmien hinta
Ennen kuin menin taloon luulin, että jos tipun sunnuntaina olen koulussa takaisin viimeistään keskiviikkona. Kummasti tämä aika on kuitenkin tässä jonnekin hurahtanut”, Satu ihmettelee.
Ensimmäiset kolme neljää päivää häädön jälkeen olivatkin pudonnelle aikamoista pyöritystä. Talosta kolmantena pudonnut Satu on tehnyt 30-40 haastattelua, joukossa on niin radioita, sanomalehtiä kuin iltapäivälehtiäkin. ”Ihmiset luulevat, että kolme viikkoa kameratalossa saa minut yhtäkkiä hallitsemaan juontamisen, vitsien kertomisen, poseeraamisen ja laulamisen. Pienenkin julkisuuden jälkeen työtarjoukset ovat koskeneet tällaisia taitoja. Mutta enhän minä osaa niitä yhtään sen paremmin kuin ennen taloon menemistä!”, Satu ihmettelee kuitenkin hyväntuulisesti.
Aikaisemmin olin tottunut siihen, että itse tehty työ on suoraan verrannollinen siihen mitä saavuttaa. Nyt tilanne on aivan hullunkurinen. Kolme viikkoa esillä mediassa tuntuu mahdollistavan hirveän paljon. Ravintoloihin saa VIP-kortteja ja työtarjouksia on tullut paljon. Hinta jonka siitä joutuu maksamaan mietityttää minua kuitenkin. Tekemisiäsi seurataan ja joudut miettimään sanomisiasi huomattavasti tarkempaa. Onko kaikki kuitenkaan sen arvoista?”, Satu miettii.
Paluu arkeen
Mekaanisen ajan maailmaan palaaminen ei ole ollut Sadulle helppoa. ”Tietty kontrolli on kyllä hävinnyt, mikä aiheuttaa hieman stressiä. Aikaisemmin elin niin selvästi kellon mukaan ja muokkasin oman arkeni sen kautta. Kello ikään kuin dominoi kaikkea. Nyt olen tehnyt mitä huvittaa ja sen takia on ollut vaikeaa sopeutua taas ulkoisiin velvotteisiin. Olen kyllä pyrkinyt osittain välttämäänkin niitä”, Olkinuora tunnustaa.
”Kun palasin takaisin omaan arkeeni ja minulla oli tapaaminen aamukahdeksalta, jouduin erikseen miettimään milloin minun pitää siis herätä, että ehdin ajoissa paikalle. Kolme viikkoa eristyksissä oikeasta maailmasta voi siis saada sinut melkoisen sekaisin”, Satu miettii.
”Olemme pitäneet muiden pudonneiden kanssa yhteyttä ja kokemukset paluusta takaisin normaalielämään ovat olleet erilaisia. Esim. Aki on jo palannut työelämään kun taas osa on elänyt kuten minäkin, hieman vapaammin. Eikkakin kertoi, että aina kun hän katsoo nykyään kelloon, se tuntuu näyttävän kolmea. Se varmasti johtuu osittain siitä, että hänen rytminsä on kääntynyt sellaiseksi, että hän herää vasta iltapäivällä, touhuaa aikansa aamutouhujaan ja kun ensimmäinen kerran katsoo kelloon, se on aina kolme”, Satu arvelee.
Päivä kerrallaan
Leikimme hetken ajatuksella, että ulkoinen maailmamme muuttuisi BB-talon mukaisesti ajattomaksi. Mitä Satu siis tekisi jos hänen normaaliarkeaan ei leimaisi kellon mukaan eläminen? Mikä olisi ideaalitapa viettää aikaa? ”Ajatus tuollaisesta maailmasta olisi ihana. Luulen kuitenkin, että haluaisin mennä aamuisin kouluun tai töihin, jotta voisin saavuttaa tunteen että olen saanut jotain aikaan. Mutta muuten ote elämään olisi varmasti rennompi. Saisin kyllä asioita aikaiseksi, mutta ilman stressiä. Nyt yritänkin olla sitomatta itseäni niin paljon ja haluan tehdä asiat sitten kun niiden aika on”, Satu pohtii ääneen.
Juuri tällä hetkellä Satu ei tiedä tarkalleen mikä olisi elämässä seuraava etappi. BB-taloon pääseminen oli kuitenkin yksi iso unelma ja sen mukana tuomat asiat ovat kuitenkin olleet sellaisia, joita Satu on aina halunnut päästä kokeilemaan. ”Kaikessa kamaluudessaan tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Jos kelloa käännettäisiin taaksepäin, hakisin taloon varmasti uudestaan ja tekisin samat virheetkin, vaikka onhan se ristiriitaista”, Satu myöntää itsekin. ”Halusin kokeilla miltä kaikki ne aikaisemmin vain unelmoinnin kohteena olleet asiat oikeasti tuntuvat. Olen tässä nyt oppinut ettei huomio ja julkisuus tee minua yksinään onnelliseksi. Nyt sitä on kokeiltu ja todettu ettei se niin erikoista ollutkaan”, Satu sanoo. ”Osittain kulissien taakse näkeminen on tehnyt minut hieman pelokkaaksikin. Olen ryhtynyt miettimään myös muiden aikaisempien unelmieni mahdollista hintaa. Ei ollut kauankaan, kun ajattelin että olisi hienoa työskennellä New Yorkissa jossain hienossa toimistossa, mutta nyt ne haaveet ovat joutuneet hieman suurennuslasin alle. Seuraavaksi palaan kuitenkin tiimiyrittäjän arkeeni ja yritän opetella taas elämään yhdessä kellon kanssa”, Satu päättää hymyillen.
Tagit: big brother, satu olkinuora
(No Ratings Yet)
Loading ...
