Kuva: Riikka Myöhänen
Muista ottaa kannettavalle tietokoneelle laukku ja akku. Joku henkilökortti, että saat pressipassin. Muista tarkastaa bändien esiintymisjärjestys ja miettiä ketä haluat haastatella. Älä vaan unohda selvittää faktoja ennen haastattelutilannetta. Varaudu sateeseen, näyttää siltä että Kuopiorockissa saadaan jossain vaiheessa vettä niskaan ja muista nyt hyvä ihminen ottaa kameran usp-piuha matkaasi, jotta saat kuvat saman tien koneelle käsiteltäväksi. Muista rento meininki ja hymy äläkä unohda hauskanpitoa vaikka oletkin töissä.
Näillä lauseilla ohjeistin itseäni, kun sain tietää, että Kuopiorockin ovet avautuvat Juonen toimitukselle. Kysyin mukaani valokuvaaja Riikka Myöhästä ja hän sai idean muistipelin pelaamisesta vastaantulevan artistin kanssa. Idea oli mainio ja vaati enää konkretiaa, eli muistipelin hankintaa. Omat lapsuuden aikaiset pelit muistuivat nopeasti mieleen, mutta ne kaikki olivat mystisesti kadonneet, mitä ilmeisemmin SPR:n joulupataan, sukulaisten lapsille tai kirpputoripöydälle myytäväksi.
Mielikuvitukseni pääsi taas vauhtiin, kun sitten kirjakaupasta löysimme söpön Muumi-muistipelin. Tätähän pitää ehdottomasti päästä pelaamaan esim. tuuheapartaisen herra Hynysen tai Vaasan punkikonin Vesku Jokisen kanssa. Siinä olisi kontrastia kerrakseen!
Perjantai-ilta näytti kuitenkin tavanomaista rauhallisemmalta ja kun hentoinen Indican solisti käveli keikan jälkeen vastaan, ajattelin että Indican tytöt ja Muumi-muistipelihän sopivat myös mainiosti yhteen.
Jonsuuu, testataanko hieman teidän muistianne?
Koko bändi eli Heini, Jonsu, Sirkku, Jenny ja Laura olivat heti mukana juonessa, kun levittelimme korttipelin epätasaiselle maalle. Itse pelissä lähtivät toisistaan ottamaan mittaa Jenny ja Laura. Muut tytöt keskittyivät vastailemaan kysymyksiin muistamisen ja unohtamisen ihanuudesta.
Kuva: Riikka Myöhänen
Unohteletteko usein asioita?
”Pienet asiat unohtuvat minulta usein. Tässä jokin aika sitten kävin ostamassa Tapiolasta mansikoita, maksoin ne, mutta unohdin ottaa ne mukaan. Kerran olen myös lähtenyt kotoa niin, että olen ajatuksissani unohtanut laittaa oven kiinni. Kuitenkin kaikkein kolkointa olisi jos unohtaisin päiväkirjani jonnekin”, Jonsu kertoo.
”Mutta kyllä Sirkulle sattui silti kaikkein hauskin juttu”, Heini sanoo.
”Niin aivan, minä unohdin tulla kultalevymme julkistamistilaisuuteen! En muistanut koko tilaisuutta ja olin lenkillä koirani kanssa, kun levy-yhtiön edustaja soitti ja ihmetteli missä olen, kun kultalevyt jaetaan kohta”, Sirkku nauraa.
Onko muistamattomuuden tai unohtelun takia koitunut noloja tilanteita? (Muuta kuin että nyt unohtaa tulla hakemaan kultalevynsä.)
”Musa-alalla tapaa tosi paljon ihmisiä ja joskus käy niin ettei muista ihmistä vaikka hänen kanssaan on jutellut ennenkin. Joskus saattaa muistaa kasvot, muttei nimeä. Siinä sitten pitää yrittää pitää keskustelua yllä ja kalastella lisätietoja, jotta saisi mieleen, että kenes kanssa minä nyt juttelenkaan”, Heini valottaa.
”Minulla on kaksoissisko ja joskus tulee tilanteita, että siskoni kavereita tule selittämään minulle jotain enkä tiedä pitäisikö minun muistaa heidät vai ei”, Sirkku kertoo.
”Keikoilla käydessä on myös hirveän paljon sellaisia tyyppejä, jotka olettaa että me muistamme heidät. Varsinkin 40-50-vuotiaita järjestysmiehiä ja toimittajia on paljon ja minun mielestäni he kaikki ovat niin samannäköisiä etten millään pysty muistamaan heitä kaikkia”, Jonsu nauraa.
”Meidän Lauralla on ihan hirvittävän hyvä nippelimuisti ja hän muistaa esim. yksityiskohtia kaikista keikkapaikoistamme, en voi tajuta miten, koska itse olen niin hajamielinen”, Jonsu jatkaa. “Pitäisiköhän omaa muistia alkaa kehittämään, mitä mieltä olette?” solisti heittää vastakysymyksen.
Jaa-a. Tuskimpa siitä ihan hirvittävästi olisi haittaakaan, varsinkin jos puhutaan niiden mukavien muistojen muistamisesta.
Mites muuten on, jäikö viime viikosta tai viime vuodesta jäänyt mukavia muistijälkiä?
”Minä olin ystäväni häissä viime viikolla, se oli mukavaa”, Jonsu kertoo.
”Minä rentouduin mökillä, oli ihanaa kun oli kerrankin hieman pidempi aikaa vaan olla”, Heini tunnelmoi.
”Minä taas vietin syntymäpäiviäni perheen parissa ja siitä jäi mukavia muistoja. Ja jos miettii viime vuotta, niin mielestäni me teimme vuonna 2006 monia aivan mahtavia keikkoja. Varsinkin Provinssirockin keikka on jäänyt mieleen”, Sirkku sanoo.
Mites muistamisen laita on, kun puhutaan esim. muistettavista merkkipäivistä ja yleisistä juhlapäivistä? Muistitteko esim. toukokuussa äitienpäivän?
”Kyllä muistimme”, Heini ja Sirkku sanovat.
”Minä en itse asiassa muistanut. Mutta kun miettii pidemälle, niin onko muistaminen loppujen lopuksi niin tärkeää? Minun mammani sairasti dementiaa ja oli varmasti maailman onnellisin ihminen”, Jonsu kertoo. ”Muutenkin olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka vain muistelevat ja kertailevat menneisyyttään, en oikein ymmärrä sitä tapaa”, solisti jatkaa.
Jos palaamme siis tähän hetkeen, niin mikä tekee tästä kesästä muistamisen arvoisen?
”Kesä 2007 on mennyt älyttömän nopeasti. Tähän mennessä ei ole ollut vielä mitään mieletöntä huippukohtaa, vaikea on siis lähteä erittelemään. Odotellaan jos jotain spesiaalia vielä tapahtuisi”, Heini naurahtaa.
Kysymykset alkavat pikku hiljaa olla loppumaisillaan ja tiukka taisto Muumi-muistipelin parissakin on saatu päätökseen. Indican muistikuningattareksi julistamme tällä kertaa Jennyn!
Kuva: Riikka Myöhänen
Ilta alkaa viilentyä ja haastattelutilannetta seurannut keikkabussin kuljettaja alkaa näyttää siltä, että nyt olisi lähdön aika. Indican tytöt matkaavat Kuopiosta Kuusamoon Ruka Open Air-tapahtumaan.
Jäljellä on enää turvallisen matkan toivotus ja viimeisen yhteisposeerauksen vuoro.
Kiitoksia Indica, tätä kohtaamista on mukava muistella jälkikäteen.
Tagit: indica, musiikki, pelit, unohtaminen
(3 ääntä, keskiarvo: 5.00/5)
Loading ...
