Hesperianpuistossa paistaa aurinko. Helsinki-päivän kunniaksi järjestetty ilmainen Stadirock on vetänyt paikalle toista sataa rockmusiikin ystävää. Lavalla piipahtaa muutama, varsin lupaavan kuuloinen ja innokas nuori yhtye ja kuulijallakin olo on mitä mainioin. Henkilökohtaisesti odotukset ovat kuitenkin Au-albumillaan iloisesti yllättäneen Sydänsydämen esiintymisessä. Huhuja hyvästä livemeiningistä on kantautunut korviin jo aikaisemmin, mutta jostain syystä tätä poppoota ei ole tullut nähtyä aikaisemmin livenä. Tilaisuus tulee, kun herrat astelevat illan kolmantena bändinä soittovuoroon.

Ja mitäs silmäni saavatkaan rekisteröidä?

Neljä täysi-ikäistä miestä tepastelee lavalle vaipoissa, tutit suussa, naamat maalattuina. Fanijoukkoa on kerääntynyt lavan eteen useita kymmeniä enkä ole ainut, jonka suupielet alkavat nykiä hervottomasti ylöspäin. Ei kestä kauaa kun ymmärtää miksi bändin kotisivuilla lukee lause: Sydänsydän perustuu liikkeeseen. Bändi riehuu, allekirjoittanut riehuu, yleisö riehuu. Vaipat meinaavat tippua ja välillä tippuvatkin soittajien päältä, mutta se ei tunnu häiritsevän menoa. Päinvastoin, herrat tuntuvat olevan oikein sinut puolialastomuutensa kanssa lavalla ja sehän saa liha-aihetta pyöritelleeseen mieleen pulpahtamaan kysymyksiä alastomuuden luonnollisuudesta. Miltä tuntuu olla puolialasti lavalla? Kuuluuko se Sydänsydämen vakiovarustukseen? Onko bändi koskaan ollut täysin alasti? Eihän sitä auta sitten kuin kysyä.

Juho Minerva, Sydänsydän, esiinnyttekö aina keikoilla vaipoissa vai miten keikka-asunne vaihtelevat?

- Vaipoissa vain kerran toistaiseksi, helsinkiläisen Vauva-yhtyeen kunniaksi. Aluksi noudatimme tiukasti koodia “3 kaveria ja yksi vastakohta”, esimerkkinä Karhukopla vs. Roope Ankka. Pääasiallisesti Skopalla on aina vuodepotilaan asu tai äidin löysä kiinalaispuku, tärkeintä on, että housut saa hyppimällä pois päältä. Uusin viilitys meillä on mustat, paksut, maalatut kulmakarvat. Sympaattiset, tunteettomat tai vihaiset. Anything goes!

Oletteko koskaan olleet alasti lavalla? Jos, niin miltä se on tuntunut?

- Melkein alasti! Maalia on kuitenkin pikkuisen aina peittona. Se on piirun eri asia kuin alastomuus… Kerran Siperian keikkaa ennen kun maalauduimme nurkan takana hangella, kysyi joku että eikös tule kylmä? Ei tule, kun paljasta ihoa löytyy vain jalkapohjista ja nenänrei’istä.

Mites tämä teidän mukavasti nimetty yhtyeenne. Kuinka pitkään olette olleet kasassa ja onko kokoonpano ollut sama pitkään?

- Justiinsa tulee viisi elämänmakuista vuotta täyteen. (2002-kesä) Joka päivä samat naamat: Flyckt-Minerva-Rekonen-Skopa. Tosin Rekosen hauis on näinä vuosina kasvanut 4 desilitraa ja muiden mahat 10 litraa, mutta muuten samalla meiningillä mennään. Mustan huumorin ystävät ymmärtävät jos sanon, että tällä ryhmällä mennään keikan kautta kalmistoon.

Ketkä/kuka innoittivat teidät soittamaan?

- Minerva vastaa ihan vaan omasta puolestaan, että Kristian Paldanius, Hetfieldin kädet ja arpeutuneet posket, Cavalerojen veljeys, Iron Maidenin logo ja Steve Harrisin määrätietoisuus. Myös: Yksinäisyys ja ujous, kiusaaminen, Hiimän-ukot, Hordak, c-kasetit, Raptorin Moe, 2Unlimitedin No Limits, EestiPop -kokoelmat (bändeistä etenkin Shower), Röllin vinyylilätkä, cd-levyt muttei soitinta, Nintendo 8-bit, vanhempien tuki, Aku Korhonen, Mika ja Turkka Mali, Matti Vaskimo, Riku Pirinen, Joonas Marttinen, Ville ja Mikko Pohjola, Nirha, Veriplasma, Simo Udd, Miettunen, Immortal, Jani Anttila ja flanger, Mr.Money Show, vaikeudet tyttöjen kanssa, raskas työ, tyttö, Tomi Flyckt, Mikko Rekonen, Tuomas Skopa, Sydän, sydän.

No niih, siinähän sitä onkin. Au-albumillanne vilahtelee useita eläinaiheisesti nimettyjä biisejä. Pitääkö biisintekijä jotenkin erityisesti eläimistä?

- Tykkäämme kyllä eläimistä ja ratkiriemukkaista/kalmistonvakavista sanaparsista. Minerva tykkää vain linnuista, kärpäsistä, muutamista harvoista eläinyksilöistä ja teoriassa rotista ja torakoista. Siileille symppispisteet. Muutama ulkopuolinen biisintekijämmekin kätkeytyy eläimellisten salanimien taakse: Crazy Boy, Crazy Crazy Cat, Fastman sekä Andy McKoira.

Mitä muuta puuhailette siviilissä kuin soitatte rokkia?

- Minerva tukevoituu kalmistoa varten sohvalla, Flyckt hoitaa ja siivoaa kalmistoja, Rekonen hoitaa ja valvoo museota, Skopa hoitaa ja kaivaa tonttia. Meillä on jokaisella kuitenkin aina se pelko perseessä, että mistäs manit!!?

No mistäs meinasit ne hankkia?

- Viidennelle levyllemme jää mahdollisesti vain luut. Kyllä se saattaa silti läskiltä kuulostaa ja perseitä pyörityttää. Levyä tullaan myymään sen verran paljon, että saadaan hampaallinen voita kielen päälle ja ne puuttuvat sata lisäkiloa per jätkä vihdoin hankittua. Kiitos paljon jo etukäteen!

Lihateemaa vielä loppuun asti kunnioittaen: Kerropas milloin lihanhimo yllätti ja mihin se johti?

Elämänmakuinen sakkoliharatsia piristää kummasti, jolloin odottavan aika on pitkä mutta iloinen. Vatsakipuihin ainoa ja sataprosenttisen varmasti toimiva lääke on kebab, mutta ruokailun jälkeen koittaakin sitten aina pohjaton masennus ja pessimismi. Väkisin.

Sydän, sydän keikkailee:

• 28.07.2007 Karmarock, Harjavalta
• 18.08.2007 Lampirock, Jokela
• 28.09.2007 Virgin Oil Co., Helsinki
• 05.10.2007 Henry’s Pub, Kuopio
• 06.10.2007 Lutakko, Jyväskylä
• 12.10.2007 Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Tagit: musiikki, stadirock