VALOON

Pois vie,
unen valtatie.
Kai jossain lie
tuo rie-
muisa paikka, jossa saan
levätä vaan.

Suljen luomen.
Taittuu tuomen
latva myrskyyn, mutta huomen-
na voi odottaa mun
saavan nähdä kirkkaan aamun.

Toisin kuin luulet,
kaiken tuulet-
telun jälkeen kuivat huulet
löytää aina uuden laulun,
kun saan naamataulun
kääntää aamunkoittoon,

loittoon valoon…

HOHDE I

Roiski rapaa,
ei se likaa.
Olen vapaa,
vailla vikaa.
Muotopuolet laumasta ammutetaan.
Minä sammun vain, muut sammutetaan.

Kai heijastustani katsoa voin.
Ei katse kasvoja tapaa,
ei kynä osu päiväkirjan lehtiin.
Muistan kyllä, kuinka kaikki tehtiin -
aina tyhjät sivut mieleni kuvittaa.

Niin – olen vapaa,
peilit pirstaloin
jos huvittaa.

Tagit: runo