“Kato tuolla on Kasper!”
“Joo ja tuolla Kivirannan Sauli ja Sievisen Heli ja Annika!”
“Ei hitto, Rikulla on varmaan jäänyt rooli päälle, kun näyttää että se ois nytkin ihan kännissä.”
“Saisikohan tuota Tuomoa kutsua edes leikillään hanibööksi vai suuttuisiko se nytkin?”
Salatut elämät. Tuo kotimainen tv-sarja, joka on pyörinyt maikkarilla jo vuodesta 1999 ja kerännyt useina arkipäivinä television ääreen yli miljoona suomalaista. Sarja, jonka juoni lähti aikoinaan liikkeelle asunnostaan kuolleena löytyneestä rouva Puustisesta ja on tähän mennessä tuonut käsiteltäväksi niin homoseksuaalisuutta, alkoholismia, parisuhdeongelmia kuin lääkkeiden väärinkäyttöäkin. Nykyään sarjassa esiintyy 29 näyttelijää, osa on ollut mukana alusta asti. Kasvot ovat kuitenkin vaihtuneet tiuhaan, sillä jopa 90 näyttelijää on ehtinyt jo jättää tämän saippuaoopperan ja siirtyä muihin työtehtäviin.
Kuva: Riikka Myöhänen
Kummasti nämä vaihtuneet kasvot ovat kuitenkin piirtyneet mieleen vaikkei sarjaa aktiivisesti ole tullut viime vuosina seurattuakaan. Kesti aikansa ennen kuin Saku Salinin nimi häipyi Jasper Pääkkösen päältä ja hänet pystyi näkemään muidenkin roolien tekijänä. Mutta minkälainen taakka/onni Salatut elämät on näyttelijöille, jotka vasta hetki sitten ovat poistuneet sarjasta tai ovat siinä edelleen mukana?
Emmi Parviainen, Janne Vakio, Eero Tommila, Ville Seivo, Sannamaija Pekkarinen ja Joona Mielonen. Ehkä tuttavallisemmin Annika, Riku, Sauli, Tuomo, Heli ja Kasper. Kuusi nuorta näyttelijää, joista osa on vieläkin mukana päivittäisessä sarjassa. Kesän ajaksi nämä tutut kasvot ovat kuitenkin halunneet haastaa itsensä ja lähteä tekemään kesäteatteria Karstula-nimiseen pitäjään. Työn alla on tällä hetkellä Markku Pölösen käsikirjoittama ja Ville Virkkusen ohjaama Emmauksen tiellä ja roolit taatusti erilaiset kuin mihin olemme tottuneet. Mitenkäs nämä tyypit “oikeasti” näyttelevät ja miltä he näyttävät kesäteatterimiljöössä?
Kuva: Riikka Myöhänen
Jututin hetkisen Janne Vakiota, jolla on ensimmäistä kertaa elämässään tuplarooli teatterissa ja vastuullaan myös markkinointia, tuotantoa ja muita juoksevia juttuja.
“On täysin eri asia vetää teatterissa kuin kameroiden edessä. Kun teemme tv-viihdettä on näytteleminen hyvinkin minimalistista, mutta täällä teatterissa saa elehtiä ja puhua huomattavasti kovemmin, tottakai. On haasteellista tiedostaa missä näytellään”, Janne kertoo.
“Minulle oli melko selkeää ketä pyydän tähän projektiin mukaan, tosin muutamat tyypit jotka olivat mielessäni eivät päässeet muiden työkiireiden takia tänä kesänä messiin. Mm. Aleksi Sariola eli Illi olisi ollut mahtava saada remmiin, mutta hänellä oli sen verran keikkoja ettei voinut nyt sitoutua, mutta jätetään se oljenkorreksi ensi vuoteen.”
Miltä tuntui, kun kuulit että kesäteatteriprojektin halusi Karstula? Mitä mielikuvia tuo Jyväskylästä noin 100km pohjoiseen sijoittuva kunta herätti?
“Karstulasta ei ollut paljon mitään mielikuvia, lähinnä vain se, että täällä on aakeeta laakeeta. Hienoa oli se, että Karstulan suunnalta tultiin niin paljon vastaan ja saimme hienon katetun katsomon, jossa on 400 paikkaa yleisölle. Eihän siinä oikeastaan olisikaan ollut mitään järkeä, että tulemme Helsingistä asti tekemään projektia ja sitten täällä olisi ollut 50 muovituolia epätasaisella maastolla. Oli myös tärkeää, että paikalliset harrastelijanäyttelijät olivat innokkaasti mukana auttamassa, sillä ei olisi ollut mitään mieltä, että 6 tyyppiä Hesasta yrittää vääntää kaiken itsekseen”, Janne kehuu.
Mites ensi-ilta. Jännittääkö?
“Olen itse asiassa aika kehno jännittäjä, se mitä tässä stressaan on markkinointi ja se, että löytääkö tämä oikean kohdeyleisön. Tottakai tässä vaikuttaa se, että paikallisten harrastelijanäyttelijöiden lisäksi mukana on tuttuja pärstöjä. Ihmisillä on aika ainutlaatuinen tilaisuus tässä nähdä salkkaritähdistä ihan uusiakin puolia. Uskon, että kun sarja taas syksyllä alkaa voi katselukokemus olla hieman erilainen, kun on nähnyt meidän vetävän muitakin juttuja”, Janne juttelee.
“Mutta se mitä minä en kertakaikkiaan tajua on ihmisten todellisuudentaju! Minulle saatetaan tulla edelleen baarissa ihmettelemään: ‘Ai, sä et kuollutkaan. Koitahan silti vähentää sitä
alkoholinkäyttöä.’ Sitten meiltä saatetaan kysyä, että syödäänkö me kalakeittoa tai maksalaatikkoa! Mitä hittoa ihmiset ajattelevat? Samoja kumipizzoja minäkin vedän naamaani, riippumatta mistään roolista televisiossa.”
Aivan, mihin se todellisuudentaju oikein katoaa? Miten Salatuista elämistä on tullut suomalaisten arkipäivään rinnakkaiselämää, jossa elämme mukana? Miksi kuvittelemme työtään tekevien näyttelijöiden olevan riistaa, joille saa mennä sanomaan ja huutelemaan mitä haluaa?
Tälle ilmiölle lienee kuitenkin jotain ihan maalaisjärjelläkin pääteltävissä olevia perusteita. Saatamme nähdä salattujen elämien näyttelijöitä useammin kuin omia perheenjäseniämme, sillä he tulevat luoksemme joka arkipäivä tasaisesti klo 19:30. He painiskelevat, ainakin näennäisesti, samojen arkipäiväisten ongelmien kanssa kuin mekin. Sarjassa on edustettuna erilaisia vähemmistöjä ja se ottaa kantaa sellaisiin aiheisiin, joista ihmiset puhuisivat muutenkin. Jos joka päivä seuraa Pihlajankadun asukkaiden elämää, voi hyvinkin kuvitella, että Helsingissä käydessään voisi piipahtaa kahvilla Kentaurissa tai soittavansa Talotaikurit apuun, jos putket vuotavat.
Salatut elämät oli aloittaessaan Suomen ensimmäinen saippuasarja ja on wikipedian mukaan edelleen ainut sellainen. Ja kun samaisesta osoitteesta selailee tietoja eteenpäin ja tutkii luetteloa Salattujen elämien henkilöiden suhteista, ei ilmiö ihmetytä enää niin voimakkaasti. Vuosien aikana henkilöhahmot ovat sekottuneet jo niin kierosti toisiinsa, että ei ole ihme, että jännite säilyy osittain absurdiutensa avulla.
Mutta takaisin kesäteatteriin. On pakko myöntää, että itsekin jäsensin kaikki näyttelijät ensimmäiseksi Salattujen elämien roolien perusteella. Mutta kun tarpeeksi kauan seurasi harjoituksia, uusintaottoja ja läpikäyntejä tulimme valokuvaajan kanssa tulokseen: Nämä tyypithän näyttelevät oikeasti ja vieläpä hyvin. Heissä ei ole näkyvissä ylimielisyyttä vaikka ohjaaja pistäisi näyttelemään saman kohtauksen jo kymmenennettä kertaa. Emmauksen tiellä pääosassa kulkeva Rane (Ville Seivo) ja Ranen isää uskottavasti esittävä Janne Vakio saavat hymyn suupieliin ilman, että heidän roolihahmojaan enää muistaa päivittäissarjassa. Emmi Parviaisen esittämä Ella on kaukana vaaleakutrisesta Annikasta.
Sen verran tiukassa kuitenkin salkkarinimet vielä omassakin tietoisuudessa ovat, että tekisi varmasti hyvää nähdä valmis esitys ja antaa saippuasarjan tekijöille entistä suurempi mahdollisuus luoda muitakin muistijälkiä.
Kuva: Riikka Myöhänen
Tietoja esityksestä osoitteessa:
Tagit: salatut elämät, teatteri
(No Ratings Yet)
Loading ...
