Nykyajan trendisairaus on jatkuva kiire. Joutilaisuus koetaan usein ahdistavana – on vaikeaa olla tekemättä mitään. Niinpä usein paikoissa, joissa toiminta ja tekeminen ovat rajoitettua, pyritään viimeiseen asti välttämään joutenoloa keksimällä tekemistä.
Junamatkani Tikkurilasta Jyväskylään on oivallista aikaa tutkia ihmisiä tilassa, jossa heillä on paljon aikaa, mutta jossa toimintavaihtoehdot ovat rajallisia ja joutenolo uhkaa. Mitä eri keinoja ihmisillä on välttää mahdollisuus istua hiljaa liikkumatta paikoillaan?
Päiväys: 21.10.2007
Junan numero: S 59
Vaunun numero: 4
Henkilöt:
Keski-ikäinen Pekka
Kaksi vierasmaalaista nuorukaista
Pohdiskeleva kolmekymppinen
Kaksi teini-ikäistä tyttöä
Klo 19.10
Juuri kun olen saanut valmiiksi raporttini alustuksen, joudun väistämään käytäväpaikaltani antaakseni tilaa nelikymppiselle miehelle, joka istahtaa viereeni ikkunapaikalle. Luulen, että hänen nimensä on Pekka. Hän näyttää ihan Pekalta (kalju, ruutupaita, mustat farkut, älykäs katse). Pekka kaivaa kannettavansa esiin ja aloittaa pakenemisen tyhjäntoimittamisen tilasta kirjoittamalla tekstiä otsikolla ”Kaupungit ja kirjat”.
Vastapäätäni istuu kaksi parikymppistä, vierasmaalaista miestä. He omaavat tumman hipiän ja iloisen luonteen. Nämä kaksi eivät ole vaarassa päätyä joutenolon armoille, sillä heillä on toisensa. Harmi, etten ymmärrä käyttämäänsä kieltään, sillä heidän välinen keskustelu on ainut, jonka pystyn kuulemaan paikaltani, ja sitä olisi ollut mielenkiintoista ymmärtää. En uskalla arvata heidän keskustelunsa aihetta, pieleen menisi kuitenkin.
Klo 19.23
Käytävän toisella puolella istuva, surusilmäinen alta kolmekymppinen mies seuraa muita junassa istuvia pohtiva ilme kasvoillaan. Hän on valinnut saman pakenemiskeinon tyhjäntoimittamisen tilasta kuin minäkin, erona se että minä kirjoitan havaintoni raportiksi kannettavalleni. Havainnoidessani hänen toimiaan, katseemme kohtaavat pikaisesti. Saamme toisemme kiinni itse teossa!
Klo 19.31
Vessatauko.
Klo 19.46
Vieressäni istuva Pekka kaivaa laukustaan Nivo Revision 1.0 ohjelman käyttäjäoppaan, ja alkaa selata sitä keskittyneesti. Hän on lopettanut kirjoittamisen aiheesta ”Kaupungit ja kirjat” ja löytänyt uuden joutilaisuuden välttämiskeinon: tietokoneohjelman asentaminen. En jaksa seurata asennusprojektia, sillä minua ei kiinnosta asennusohjelmista raportoiminen, ja tuskin teitä kiinnostaisi lukea siitä.
Klo 19.48
Vastapäätäni istuvat vieraskieliset päättävät lähteä paikaltaan. Ilmeisesti he suuntaavat viereiseen ravintolavaunuun. En ole asiasta varma, sillä en edelleenkään ymmärrä heidän kieltään. Samaan aikaan käytävän toisella puolella istuva pohdiskelija pukee takin ja lippalakin päälleen. Hän valmistautuu junan saapumiseen Tampereelle. Minä en vielä raaski sulkea läppäriäni.
Klo 19.51
Vieraskieliset palaavat takaisin istumaan. Toinen on ostanut Pepsin, toinen kahvin. Minua alkaa janottaa.
Klo19.55
Kaksi teini-ikäistä tyttöä kävelevät vaunun käytävää pitkin. ”Me ollaan ihan just Tampereella. Joo minä ja Emma”, toinen tytöistä raportoi kännykkäänsä. He ovat hetkessä ohittaneet minut.
Aivan kohta juna saapuu Tampereelle, jossa minun tulee siirtää itseni InterCity junaan numero 927. Nyt keskeytän kirjoittamisen ja suljen kannettavan hetkeksi. Toivon, että seuraavassa junassa löydän mielenkiintoisempia ihmisiä ja tapoja paeta aikaa.
Päivä: 21.10.2007
Junan numero: IC 927
Vaunun numero: 2
Henkilöt:
Puuska-Piia
Pirinä-Päivi
Ravi-Rane
Pokaali-Pelle
Klo 20.17
Juna lähtee Tampereelta yli kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä. Jatkan joutenolo-ajasta pakenemistani ja ympäristön tarkastelemista. Tällä kertaa istun vaunussa, jossa on vain 12 istumapaikkaa.
Klo 20.19
Tuttu tiedotelitania junan määränpäästä ja pysähdyspaikoista alkaa soimaan, eikä saa kenenkään huomiota. Kaikki tietävät jo mihin ollaan menossa.
Klo 20.21
Alan keksiä kanssamatkustajilleni epäinnovatiivisia nimiä. Nimen saavat käytävän toisella puolella valkoisessa liivipaidassa ja kädet alati puuskassa istuva kaksikymppinen, tuima tyttö (Puuska-Piia), vastapäätäni istuva, puhelinta taukoamatta käyttävä nuori nainen (Pirinä- Päivi), neuroottisen usein ohitseni ravaava hujoppi (Ravi-Rane), sekä pokaalia kanniskeleva juoppo (Pokaali- Pelle).
Klo 20.25
Puuska-Piia tuijottaa sylissään olevaa kannettavaansa herkeämättä – kädet puuskassa. Hänen tapansa paeta joutenoloa on katsella elokuvaa. Löysät vaatteet omaava, pitkänhuiskea Ravi-Rane ravaa ensimmäistä kertaa ohitseni.
Klo 20.30
Pirinä -Pävi aloittaa kännykkänsä käytön vältääkseen joutenoloa. Hän juttelee puhelimessa ilmeisesti poikaystävänsä kanssa ja pohtii työvuorojaan vanhainkodissa. Ravi -Rane ravaa toisen kerran ohitseni.
Klo 20.42
Ravi–Rane ravaa jälleen ohitseni. Tässä vaiheessa alan miettiä, onko hänen pakokeinonsa joutilaisuudesta päämäärätön ravaaminen? Minuuttia myöhemmin hän ohittaa minut neljättä kertaa, jonka jälkeen olen asiasta varma.
Klo 20.44
Ravi-Rane aloittaa taas innokkaan ravinsa. Nyt hän kantaa matkalaukkujaan mukanaan. Tajuan, että syy hänen ravaamiseensa ei ole ollut joutilaisuuden vältteleminen vaan yrityksensä löytää istumapaikkaa täpötäydestä junasta.
Klo 20.49
Jauhettuaan poikaystävälleen vielä perinpohjaisesti kämppiksestään, Pirinä-Päivi lopettaa viimein puhelunsa ja alkaa repiä kynsiään. Tätä toimenpidettä hän jatkaa ansiokkaasti koko loppumatkan.
Klo 21.06
Puuska- Piia on laittanut kannettavansa pois ja tuijottaa elokuvan sijaan lattiaa.
Hän miettii. Hän istuu paikoillaan. Hän on hiljaa. Päätän mielessäni, että juuri tällä nimenomaisella hetkellä hän taitaa kaikista illan aikana havainnoimistani ihmisistä parhaiten joutenolon. Tuon onnistuneemmin tuskin kukaan kykenee olla tekemättä mitään.
Klo 21.13
Tajuan, että tämän junan ihmiset ovat vielä tylsempiä raportoitavaksi kuin edellisen. Mietin kiinnostaako Juonen lukioita sittenkään lukea tyhjäntoimittamisen välttelemisestä. Ajatukseni katkaisee ohitseni vaappuva Pokaali-Pelle, juopunut mies, joka kanniskelee pystiä mukanaan ja alkaa sopertaa sveitsinkiinaa Pirinä-Päiville. Tämä on epäilemättä junareissuni kohokohta! Koominen hetki saa koko muun vaunun silmäilemään toisiaan huvittuneesti, ja yhdessä saavutamme lyhyen kollektiivisuudentunteen.
Klo 21.20
Suljen kannettavani ja viivähdän hetkisen täydellisen tekemättömyyden taikamaassa, ennen kuin juna saapuu Jyväskylään klo. 21.45, kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä.
Tagit: juna
(No Ratings Yet)
Loading ...
