Juonen syntytarina

Juoni.netin matka ideasta palveluksi.

Olen lapsuudestani saakka tehnyt useita “omakustannejulkaisuja”, alkaen ala-asteella piirtämästäni ja sittemmin tietokoneella tehdystä, legendaarisesta Cool-lehdestä. Tämäkin lehti muuttui 30 numeron jälkeen web-sivustoksi, jossa julkaisin lähinnä sekavia tekstejä. Toimitin myös ensimmäisen bändini, Rutimoraidan, internet-sivuja noin kolmen vuoden ajan. Vuonna 2005 perustimme hyvän ystäväni Lauri Laineen kanssa Neturan, internet-markkinointiin keskittyneen yrityksen, jossa toimin Art Directorina, kunnes ylensin itseni Concept Directoriksi. Nettijulkaisujen ja -bisneksen parissa olen siis työskennellyt jo yli kymmenen vuotta. Juoni on looginen lisä tähän jatkumoon.

Avainsana

Olimme Heidi Linjan (tuolloin vielä tyttöystäväni) kanssa puhuneet, että olisi mahtavaa julkaista omaa lehteä. Lehti antaisi syyn ja luvan tehdä kaikkea jännittävää. Se avaisi portteja, joiden läpi ei ilman toimittajan statusta pääsisi. Molemmilla oli halu olla tekemisissä hyvien tyyppien – eli unelmiensa toteuttajien kanssa. Meillä oli valtavasti idoleita, lähinnä musiikki- ja kulttuurimaailmasta. Tajusimme, että voimme olla yhteydessä aivan keneen tahansa. Se oli valtavan innostava ajatus. Mielessäni poltteli myös haave päästä vartioituihin, suljettuihin paikkoihin kuten esimerkiksi tehtaisiin ja voimalaitoksiin. Lehden nimissä voisin esimerkiksi seikkailla paikoissa, joista monet vain haaveilevat. Ilman lupia olen kyllä vieraillut monessakin paikassa. Aion vielä joku päivä tehdä juttusarjan, jossa kurkistellaan suljettujen ovien taakse. Monia unelmia on jo toteutettu, onneksi unelmat eivät lopu koskaan.

Keskustelin lehdentekohalustani keväällä 2006 kollegani Antti Kettusen kanssa, joka oli tuolloin aloittanut Mestarit-lehden taittamisen. En vielä tiennyt millaista julkaisua haluaisin olla tekemässä, vaikka hämärä aavistus siitä jo olikin. Tuolloin aikaani ja mieltäni täyttivät kuitenkin yrityksemme asiakaslähtöiset internet-projektit, eikä ajatus vielä ollut niin vahva, että siihen olisi voinut tarttua. Silloin kun lähden jotain toteuttamaan, lähden siihen hyvin suurella intensiteetillä ja panostuksella. Myös sen takia lehden piti odottaa. Paperimuotoinen julkaisu kävi joitakin kertoja mielessä, mutta osaamiseni ja kiinnostukseni internet-julkaisuihin oli valtavasti suurempi kuin printtimediaan. Siispä valinta oli helppo tehdä.

Satunnaisten, alkutalvesta 2006 käytyjen keskustelujen jälkeen ajatus lehden sisällöstä alkoi kirkastua. Lehden pitäisi olla sellainen, että sinne saisi julkaista intohimojensa mukaista sisältöä, ilman kankeita sääntöjä sisällön muodosta ja näkökulmasta. Halusin tehdä modernia lehteä, jolla olisi rohkea ja vahva ilmiasu. Sen piti olla vapaa ja vahvatahtoinen, avoin ja tarkkakatseinen. Halusin tehdä lehdestä näyttävän näköisen ja tunnistettavan brandin. Loppuvuodesta 2006 puhetta lehdestä oli jo niin paljon, että alkoi olla mahdotonta pidätellä projektin käynnistämistä. Kun prosessi  lopulta lähti liikkeelle, se eteni todella nopeasti – innostuksesta toteutukseen kului alle puoli vuotta.

Palattuani uudenvuoden 2007 seikkailuiltani Latviasta, soitin Kaisa Kortekalliolle, että “Nyt laitetaan se lehti pystyyn.”, johon Kaisa vastasi “Okei, pistetään vaan.”. Olen siis ollut henkilöiden yhdyslenkki ja liikkeellesysäävä voima Juonta synnyttäessä. Nykyään se kyllä pärjäisi ilman minuakin, mutta kuka näin hienoa juttua voisi jättää, varsinkaan, jos on ollut sitä itse synnyttämässä. Haluan olla Juonessa mukana niin paljon kuin vain pystyn.

Palavereja kellareissa

Pidimme perustamispäätöksen jälkeen ensimmäiset palaverit hämärissä paikoissa, sellaisissa joissa ihmisten ei ylipäätään oleteta viettävän aikaa. Kokoonnuimme pyykkituvalla, rappukäytävissä, katolla ja muissa hämärissä paikoissa. Ensimmäinen palaveri pidettiin Jyväskylässä, Voionmaankatu 15:n pyykkituvalla. Paikalla olivat Heidi Linja, Kaisa Kortekallio, Anna Juntunen ja Joona Nuutinen (minä). Palaverissa oli tarjolla vehnään perustuvista lihottavia herkkuja. Pohdimme ensimmäisessä virallisessa kokoontumisessa lehden suuntaviivoja ja nimeä. Nimiehdotuksina olivat mm. Operaatio, Vieteri, Kellari (ri-tavuun päättyviä sanoja oli oudon paljon), Mutantti ja muita kummia sanoja. 14.3.2007 yliopistolla syödessämme Kaisa Kortekallion ja Anna Juntusen kanssa, nimi tuli päähäni kuin äänivaimennetusta pistoolista – Juoni!. Nimi oli salaperäinen, salaliittohenkinen ja tavoiteltava – sellainen, josta tekee mieli ottaa selvää. Täydellinen siis. Olen vieläkin ylpeä tuosta nimestä. Pyrimme yhä pitämään palavereita salaliittohenkisesti, ennalta-arvaamattomissa ja vaikeasti jäljiteltävissä paikoissa.

Synnytystä kahvilassa

Juonta on synnytetty monipuolisissa maastoissa. Juonen logo syntyi eräänä pimeänä kevätiltana Coffee Housessa muutaman tunnin digitaalisen luonnostelun tuloksena. Sivuston ulkoasu ja Juonen graafinen ilme sen sijaan syntyi Jyväskylän Yliopistolla, liikunnan laitoksella, johon minulla ei sinänsä ole mitään järkevää asiaa, muuta kuin vieraaseen rakennukseen soluttautuminen ja siitä inspiroituminen. Hauskaa on, että muiden ihmisten reaktiot omaan olemiseen ovat täysin riippuvaisia omasta itseluottamuksesta. Toiset kyllä luulevat, että kuulut ympäristöön, mikäli vain uskallat olla siellä tarpeeksi rohkeasti ja luontevasti.

Kaisa Kortekallion ehdotuksesta aloimme kirjoittaa pieniä, ärhäkän värisiä lappuja, joissa luki aina jotain kummallista ja juonen internet-osoite, esim. “Miksi kiviäkin kiinnostaa? www.juoni.net 16.4.”. Näitä pieniä lappuja sitten jaeltiin ympäriinsä, mielivaltaisiin paikkoihin, kuten markettien vauvanruokapakettien pahvikääreiden alle. Äkäistäkin palautetta tuli, mutta monet tykkäsivät.

Ensimmäisen numeron synnyttäminen

Saimme noin kahta kuukautta ennen Juonen julkaisua tietää toisesta uudesta, kulttuuri-ilmiöihin keskittyvästä nettilehdestä, Puimurista. Toivoimme, ettei Puimuri olisi liian lähellä Juonen konseptia. Puimurin julkaisun jälkeen olimme helpottuneita, että sen sisältö oli kaukana Juonen sisällöstä. Vertailimme toki Juonta moniin muihinkin verkkomedioihin, ja totesimme, ettei tällaista ole vielä tehty. Toisaalta, konseptia on vieläkin vaikeaa määrittää. Tiedämme vain, että käsissämme on jotain ainutlaatuista, joka ottaa vielä muotoa, mutta joka on jo tässä vaiheessa enemmän kuin sarja blogeja.

Kun Juonen ensimmäisen numeron julkaisutavoite oli selvillä, aloimme nähdä ympärillämme valtavasti mahdollisuuksia jutuista. Käytimme Tiimiakatemian (Jyväskylän Ammattikorkeakoulun liiketalouden vallankumouksellinen erikoisyksikkö) verkostojamme toivomiemme ihmisten tavoittamiseen. Kaisa Kortekallio haastatteli Tommy Lindgreniä (Don Johnson Big Bandin solisti) tiimiakatemialaisten järjestämässä Aivomyrsky-tapahtumassa. Impulssien johdattelemana haastattelimme myös Ate Klemettiä (Funki). Heidän kaltaisensa ihmiset ovat inspiroineet juonittelijoita vahvasti.

Juonen ensimmäistä numeroa alettiin tekniikan puolesta tehdä maaliskuun 2007 puolivälissä. Aikataulu oli kiireinen ja tavoitteet korkealla, kuten tavallista on. Päätetystä julkaisupäivästä, huhtikuun kuudennestatoista, haluttiin pitää kiinni. Tuohon aikaan yrityksessämme Neturassa oli työharjoittelussa Lauri Liimatta, jonka harteille Juonen tekninen toteutus laskettiin. Laurin oli määrä koodailla suunnittelemani kuvamateriaalin pohjalta Juonen ulkoasu ja asentaa sivustolle Mirable Manager, Neturan oma julkaisujärjestelmä. Joistakin ulkoasun hienouksista jouduttiin toteutusvaiheessa tinkimään, jotta Juoni saataisiin julkaistua (sivuilla on yhä muotoiluvikoja, jotka saa vapaasti korjata). Juonen julkaisu luisui tavoitteestaan joitakin tunteja. Saimme lehden ulos vasta muutamaa tuntia keskiyön jälkeen. Olimme joka tapauksessa äärimmäisen ylpeitä aikaansaannoksestamme.

Juonen käyttäjäkokemus ja ulkoasu on yhä enimmäkseen minun käsissäni. Tekniikasta vastaa vieläkin Lauri Liimatta, vaikka hänen työharjoittelujaksonsa loppui jo kauan sitten. Myös toinen työharjoittelijamme, Teemu Puukko on osallistunut Juonen tekemiseen merkittävällä tavalla. Uskon, että kaikki Juoneen panostaneet saavat vielä palkintonsa. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille mukana olleille ja mukaan tuleville!

Rahan armo

Juonen alkutaipaleella ei ollut tavoitteena tehdä Juonesta kaupallista, eikä Juonella ansaitseminen tuntunut niin oleelliselta kuin hyvän julkaisun tekeminen. Halusimme vain alustan, jolla toteuttaa unelmia. Raha seuraisi, jos niin olisi hyvä. Ja niin on hyvä – Juoni tarvitsee kehitykseensä rahaa. Kaupallistuminen on välttämätöntä, jotta pystymme jatkamaan laadukkaan julkaisun tekemistä. Mukana on monta vapaaehtoistoimittajaa, joita haluamme palkita. Juonen ydintuote, sisältö, tulee aina olemaan ilmainen. Kaupallistuminen tarkoittaa mainostuksen aloittamista ja muiden mahdollisten tulonlähteiden avaamista. Juoni-paidat tulevat pian myyntiin.

Panokset kovenee

Nyt meillä on jo viisi numerollista Juonta. Juttujen uskollisuus teemaa kohtaan oli numero numerolta parempi ja tekstit ovat teknisesti kehittyneet. Tasomme on noussut ja olemme laajentaneet tekstin ja kuvan lisäksi videoon ja ääneen. Juonen foorumi on avattu. Syväajattelun lisäksi Juoni muistaa nykyään myös nauraa maailmalle. Tulevaisuus näyttää sokaisevan kirkkaalta, joskin panoksia (räjähtäviä, itseohjautuvia, äänettömiä luoteja?) ei sovi alkaa säästelemään tässäkään vaiheessa.

Tagit: juoni