Tässä sarjassa kirjoittaja kertoo liftausmatkoistaan. Liftaaminen on kirjoittajan pääasiallinen matkustusmuoto.
Takapenkillä suksien seassa
Ajankohta: Lauantai-iltapäivä maaliskuussa.
Lähtötilanne: Takana kolmen kilometrin kävely Konginkankaan keskustasta. Liikenne nelostiellä on kohtuullisen vilkas. Mieli on hyvä, ei ole erityisen kiire. Odotteluaika kymmenisen minuuttia.
Matka: Konginkangas – Oulun Tuira, n. 280 km
Kuski: 49-vuotias kätilönainen Helsingistä, matkalla Ranualle hiihtämään ja lepäämään. Mukava ja rauhallinen ihminen vaaleansinisessä neulepaidassa.
Muita ihmisiä: Etupenkillä kolmekymppinen nainen joka on matkalla kotiin Kempeleeseen. Ei tunne kuskia, ovat löytäneet toisensa kimppakyytipalstalta.
Ympäristö: Uudehko hyväkuntoinen pikkuauto on täynnä tavaraa ja mukavan lämmin. Cd-soittimessa soi kuoromusiikki, siitä on vastuussa nainen Kempeleeltä. Autossa on Wunderbaum jonka tuoksuna on “Finland”, mietin mitähän se tarkoittaa.
Keli: muuttuu puolipilvisestä räntäsateeksi.
Pysähtymispaikat: Vaskikello, Pyhäsalmi. Suklaapatukoita, absurdi suihkulähde, eräs yksijalkainen mies lainaa naiselle kainalosauvaansa jotta tämä voisi kumauttaa isoa kirkonkelloa helpommin.
Keskustelunaiheita: Pohjoisen valo, synnyttäminen, kehitysvammaisten oikeus synnyttää ja mihin siinä voidaan vetää raja jos aletaan rajoja vetämään, Pihtiputaalla joskus muinoin tapahtuneet murhat, sukulaiset, eduskuntavaalit, käsityöt ja niiden opettaminen
Mitä opin:
- Vaskikellossa on noin 1500 kelloa ja musikaalinen suihkulähde.
- Näin Kempeleessä virkistysuimalan joka on ostoskeskuksen ja ison tien vieressä.
- Synnytyssairaaloissa on Suomessa valtavia alueellisia eroja, monissa toimintatavat ovat epäinhimillisiä sekä äidin että lapsen kannalta, isistä puhumattakaan.
Mitä opetin:
- Keski-Suomessa on ihan yleistä että eduskuntavaaliehdokkaita mainostetaan heinäpaalien avulla.
- Kiimingin ja Yli-Kiimingin ero ei ole siinä, että toinen on pohjoisemmassa kuin toinen, vaan siinä että toinen on korkeammalla merenpinnasta kuin toinen, eli joen yläjuoksulla. Pohjoinen ei ole ylhäällä vaan nimensä mukaisesti pohjalla.
Aurinkoinen tie ja kunnon rokkia
Ajankohta: Keskipäivä, torstai, maaliskuu.
Lähtötilanne: Ärsyttää että maksoin bussimatkasta liikaa, vaikka olisin voinut ohittaa moottoritienpätkän paikallisbussillakin. Liikenne on hiljainen ja huolestuttaa vähän että pysähtyyköhän kukaan. Odotteluaika noin vartti.
Matka: Haaransilta – Rantsila, n. 40 km.
Kuski: Nelikymppinen rakennusalan esimies, matkalla kotiseudulle tai mökille, ei tule ihan selväksi. Farkkutakki ja mustat aurinkolasit, jotka aiheuttivat mikrosekunnin epäilyksen siitä uskaltaako lähteä kyytiin. Kun ei näe silmiä, ei voi olla ihan varma. Muu vaikutelma ratkaisi kuitenkin lähtemisen hyväksi, hyvä niin.
Ympäristö: Rehellisen oloinen parikymmentä vuotta vanha auto, Radio Mega soittaa jätkämäistä amerikkalaista rock-musiikkia. Kuunnellaan keskipäivän uutiset. Takapenkki täynnä epämääräistä tavaraa.
Keli: Aurinkoa taivaan täydeltä, sulat tiet, keväistä.
Keskustelunaiheita: Rakennusalan alueelliset erot ja kehitysnäkymät. Alan arvostus, ulkomainen työvoima joka alentaa Etelä-Suomen palkkatasoa, kasvava Oulunseutu, nuorten arvostus alaa kohtaan. Kuski arvelee että nuoret eivät arvosta rakennusalaa koska palkat ovat niin pienet, minä arvelen että fiksummat nuoret varmaan tajuavat että työvoimapula nostaa palkkoja vielä.
Mitä opin: Keltaisia keskiviivoja kutsutaan myös suluksi. En minä sitä tiennyt, oikeasti!
Tagit: liftaus
(No Ratings Yet)
Loading ...
