Tällä palstalla kirjoittaja kertoo liftausmatkoistaan. Liftaaminen on kirjoittajan pääasiallinen matkustusmuoto. Tämän numeron matkat ovat hyviä esimerkkejä siitä, että joskus kyydin saa kotiovelle asti.
Nuutunut nelituntinen
Ajankohta: Sunnuntai-aamupäivä toukokuussa.
Lähtötilanne: Odotan kyytiä kauppakeskuksen moottoritierampilla, autoja tulee todella harvoin koska on sunnuntai, saan odotella melkein tunnin.
Matka: Palokankeskus – Oulun Puolivälinkangas, n. 340 km. Saan kyydin aivan perille asti koska kuskin on haettava toinen auto poikaystäväni asuintalon parkkipaikalta.
Kuski: Kolmikymppinen lihaksikas mies, jolla on pujoparta, aurinkolasit ja kaljuksi ajeltu pää.
Muita ihmisiä: Hyvin pitkä kolmikymppinen nainen jolla on punaiseksi lakatut kynnet ja käärmeennahkakuvioinen paita. Edellisen työtoveri, ovat matkalla poispäin jostain työhön liittyvästä tapahtumasta.
Auto: Erittäin uusi ja mukava farmariauto. Etupenkin selkänojassa on ohjeet turvavyön kiinnittämiseksi, ensin ihmettelen kuka sellaisia tarvitsee, kunnes huomaan että keskipenkin vyö on erikoisen mallinen.
Keli: Lämmintä ja aurinkoista koko matkan ajan. Odottelupaikalla kuitenkin tuulee niin paljon, että ehtii jo tulla kylmä.
Pysähtymispaikat: Putaanportti, Pihtipudas. Kyydittäjät juovat kahvia, minä syön jugurttia ja suklaata. Tavataan kyydittäjien työtovereita, jotka ovat myös matkalla Ouluun ja ovat pysähtyneet syömään. Melko nuutunut tunnelma.
Keskustelunaiheita: Ei paljon puhuta. Perusesittelyt, perusselitykset liftaamisesta, opiskelusta ja mitä teen Jyväskylässä ja miksi olen menossa Ouluun. Etupenkiltä ei kuulu puhe kunnolla takapenkille, etupenkkiläiset puhuvat keskenään välillä mutta suuri osa matkasta ollaan hiljaa. Kaikkia väsyttää.
Mitä opin: Aina liftaukseen ei liity keskustelua, eikä hiljaisuus ole aina kiusallista.
Voi veljet, mikä elämä!
Ajankohta: Perjantai-iltapäivä toukokuussa.
Lähtötilanne: Matkalla Oulusta Jyväskylään. Takana väärälle tielle joutuminen ja viisi kyytiä sadan kilometrin matkalla. Olen tehnyt tuttavuutta mm. vihantilaisiin puliukkoihin ja päättänyt vakaasti hankkia kartan. Odotteluaika pari minuuttia.
Matka: Pulkkila – Jyväskylän Mäki-Matti, kotiovi. 250 km.
Kuski: Reilusti nelikymppinen iso iloinen mies, Tampereelta Posiolle muuttanut elämäntapayrittäjä.
Muita ihmisiä: Edellisen veli, hieman alle nelikymppinen iso iloinen mies, myös Tampereelta Posiolle muuttanut elämäntapayrittäjä. Ovat matkalla muuttamaan tämän veljen naisystävän tavaroita Tampereelta Posiolle. Veljesten välissä istuessani tunnen itseni todella pieneksi.
Auto: Käytöstä poistettu ambulanssi, joka on aikoinaan ostettu 250 eurolla. Taustapeilistä roikkuu vanhemman veljen nyt-jo-aikuisen tyttären liikuttavan pienet punaiset ensikengät. Auto rämisee ja kolisee. Kompleksissa on myös peräkärry.
Keli: Ensin aurinkoa taivaan täydeltä, sitten alkaa sataa. Jyväskylään päästessä taas loistava sää, Mäki-Matin syreenit kukkivat, liikuttavan kaunista.
Pysähtymispaikat: Putaanportti, Pihtipudas. Minä jään autoon istumaan kun veljekset hakevat itselleen kahvit ja minulle teen.
Keskustelunaiheita: Työ, yrittäjyys, opiskelu, matkailu, intuitio. Veljeksillä on loistava asenne elämään ja hienoja tarinoita. Kerromme tarinoita vuorotellen ja huomaamme pian että arvostamme elämässä samanlaisia asioita.
Mitä opin:
- Ei ole pelkästään minun kuvitelmaani, että työnteon voisi ottaa rennosti. Parikymmentä vuotta työtä tehneet ihmiset ovat samaa mieltä.
- Vaistoa kannattaa kuunnella.
Mitä opetin:
- Maailmalla kulkiessaan ei aina tarvitse asua hotellissa: www.couchsurfing.com ja www.hospitalityclub.org.
Huipennus: Lahjoitin veljeksille sänkyni, koska mainittu naisystävä tarvitsi sellaisen ja minä tahdoin omastani eroon. Vaihdoimme yhteystietoja. Aivan varmasti laitan herroille ainakin kortin jostain! Jos maailmassa on tällaisia ihmisiä, sen on pakko olla hyvä paikka!
Tagit: liftaus
(No Ratings Yet)
Loading ...
