Tällä palstalla kirjoittaja kertoo liftausmatkoistaan. Liftaaminen on kirjoittajan pääasiallinen matkustusmuoto. Varoitus! Tällä kertaa matka sisältää runsaasti odottelua ja kävelyä.
Muista tarkistaa reitti ennen kuin lähdet
Ajankohta: Lauantai-iltapäivä elokuun alussa.
Keli: Hellettä. Aurinko paistaa silmiin.
Lähtötilanne: Menossa Kemiin. Kävelen Oulusta pohjoiseen lähtevälle tielle, harmittelen sitä ettei moottoritielle ole helppoja ramppeja. Vasta seuraavana aamuna tajuan lähteneeni väärälle tielle ja tehneeni ihan omituisen mutkan. Saan pienen kyydin Kaijonharjun pohjoispuolelle, jossa kävelen seuraavan liikenneympyrän toiselle puolelle, mihin jään noin tunniksi. Autoja kulkee ohi jatkuvasti, mutta kukaan ei ota kyytiin – yksi jarruttaa ja on jo puoliksi pysäkillä, mutta kiihdyttääkin sitten ja jatkaa matkaa. Olen juuri heittänyt toivon ja melkein päättänyt lähteä takaisinpäin, kun saankin kyydin.
Matka: Kaijonharju-Alakylä, n.15 km.
Kuski: Nelikymppinen mies säälii ja heittää ylimääräisen lenkin jotta pääsen paremmalle tielle.
Keskustelunaiheita: Kuski ihmettelee mitä teen niin pienellä tiellä, minä puran tunteitani siitä miten mahdotonta moottoriteille on päästä ja miten kukaan ei tarjoa lyhyitä kyytejä.
Lähtötilanne: Lenkillä olevat rouvat juttelevat tienristeyksessä, paikalliset mopopojat kiertävät lenkkiä. Tie on selvästi vetävämpi kuin edellinen, olo on helpottunut. Odotteluaika noin vartti.
Matka: Alakylä-Ii, n. 30 km.
Kuski: Monitoimimies, joka pysähtyy ottamaan kyytiin samalla kun puhuu puhelimeen. Jatkaa puhelua ihan rauhassa vielä viitisen minuuttia.
Keskustelunaiheita: Mihin olen menossa ja miksi, opiskelut, työt.
Lähtötilanne: OIin keskustan vieressä ennen liikenneympyrää. Odotteluaika viitisen minuuttia.
Matka: Ii-Kemi, n. 50 km.
Auto: Uutuuttaan kiiltelevä violetti rekannuppi. Ohjaamo on kuin siisti pieni asunto. Puhuva navigaattori on hupaisa vehje.
Kuski: Nuori bodattu hiljainen mies. Menossa Ruotsiin.
Keskustelunaiheita: Aika hiljaista. Kerron mihin olen menossa ja että olen menossa festareille. Kuski kertoo olevansa menossa Toton ja Nylon Beatin keikalle Ouluun. Puhutaan reiteistä ja rekkakyydeistä.
Mitä opin: Kannattaisi katsoa sitä karttaa kunnolla ennenkuin lähtee. Luulin olevani Haukiputaan tiellä, selvisi että olenkin Alakylän tiellä. Sadan kilometrin matkaan meni kolme ja puoli tuntia.
Lapsirassu tienreunassa
Ajankohta: Varhainen sunnuntaiaamu elokuun alussa.
Keli: Kirkas, lämpenevä.
Lähtötilanne: Herään puoli kuudelta, seitsemältä olen ulkona kaupungista. Päätän ottaa rauhallisesti ja tehdä aamulenkin kun kerran autojakaan ei paljoa liiku vielä. Kävelen pari kolme kilometriä moottoriliikennetien loppuun. Risteyksessä odottelen noin vartin ajan.
Matka: Kemin eteläpuoli – Oulun Koskela, n. 100 km.
Kuski: Keski-ikäinen pariskunta menossa Rovaniemeltä Ouluun.
Keskustelunaiheita: Nainen, joka ajaa, avaa keskustelun: “Lapsirassu, mitä sä teet täällä tienreunassa tällaiseen aikaan? Eikö äiti antanut junarahaa?” Minä informoin etten ole äidiltä matkarahoja kysellyt enää muutamaan vuoteen, eikä äidillä muutenkaan ole mitään liftaamista vastaan. Loppumatka menee koulutuksista ja töistä ja kierrätyksestä jutellessa.
Mitä opin: Kun kävelee tienviertä sadan kilometrin päässä kotoa ilman mitään tietoa kyydistä, on paljon vapaampi olo kuin silloin kun yrittää sovittaa elämänsä juna-aikataulujen mukaan. Tuntee olevansa enemmän oman elämänsä ohjaksissa.
Tagit: liftaus
(No Ratings Yet)
Loading ...