Tällä palstalla kirjoittaja kertoo liftausmatkoistaan. Liftaaminen on kirjoittajan pääasiallinen matkustusmuoto. Tällä kertaa vuorossa on melko tyypillinen, mutta aika nihkeä matka Oulusta Jyväskylään.
Ajankohta: Maanantai-iltapäivä syyskuun alussa.
Keli: Sataa, enemmän tai vähemmän. Odotteluvaiheissa onneksi vähemmän.
Lähtötilanne: Olen lopulta saanut itseni Oulusta lähtevän moottoritierampin vierelle, Kaakkuriin. Liikenne rampille on vilkasta, mutta pysähtyminen hieman vaikeaa (ehdin jo miettiä, olisiko laitontakin, mutta kun poliisiauto ajoi ohi ilman minkäänlaista reaktiota, päättelin että voin olla rauhassa). Odottelen puolisen tuntia jatkuvasti hermostuneena ja valmiina hyppäämään jos joku hidastaa.
Matka: Kaakkuri-Haaransilta, n. 10 km
Kuski: 60-70 -vuotias herrasmies nahkapusakassa ja lakissa. Supliikkimies.
Muita ihmisiä: Hieman vanhempi herrasmies, myös nahkapusakassa ja lakissa, ei ihan niin supliikkimies.
Auto: Kahdeksankymmentäluvulta, merkkiä en ehdi tunnistaa, harmaa. Takapenkki on täynnä muovipussinyssyköitä, minulle pitää raivata tila.
Pysähdyspaikka: Kauppakeskus Zeppelin. Kuski käy ostamassa autoonsa öljyä, minä jään toisen miehen kanssa autoon juttelemaan.
Keskustelunaiheita: Sää, liftaaminen, perusfaktat. Herrat kertovat käyneensä Oulussa markkinoilla ja toivottelevat lähtiessäni sydämellisesti hyvää matkaa.
Lähtötilanne: Viitisen minuuttia odottelua tutulla pysäkillä.
Matka: Haaransilta-Rantsila, n. 40 km.
Kuski: Kolmivitonen rantsilalaismies matkalla töistä kotiin. Rento ja mukava.
Pysähtymispaikka: Heitämme parinsadan metrin lenkin erään omakotitalon postilaatikon kautta, kuski käy viemässä kirjeen.
Lähtötilanne: Bussipysäkki ennen kylää, autoja tulee lähellä olevan tietyön takia sykäyksittäin viiden minuutin välein. Puhun puhelimessa ja pidän peukaloa ylhäällä, en osaa keskittyä kumpaankaan kunnolla. Tuulee. Odotteluaikaa vartti tai parikymmentä minuuttia.
Matka: Rantsila-Viitasaari, n. 200 km.
Auto: Kirkkaanoranssi pikkuauto, joka tulee erikseen takaisin hakemaan minua (olivat olleet ohitustilanteessa juuri pysäkkini kohdalla). Takapenkillä on iso kelo-oksa, josta päättelen aivan oikein, että olen tekemisissä Lapin-matkaajien kanssa.
Ihmiset: Parikymppinen pariskunta, josta mies saksalainen ja nainen suomalainen. Juttelen vain naisen kanssa, vaikka jossain vaiheessa alkaa harmittaa etten heti alkuun ottanut englantia käyttöön. Naisella on julmetun kaunis valkoinen villapaita.
Keskustelunaiheita: Lappi, Saksa, liftaaminen. Minulle tarjotaan keksiä. Nainen kertoo että pari oli miettinyt Lapin-matkansa vaihtoehdoksi myös liftaamista, mutta koska sillä ei olisi päässyt niin pitkälle, he olivat päättäneet vuokrata auton firmalta joka vuokraa vanhempia, ei-niin-huippuvarusteltuja autoja. “Tää on varmaan entinen postiauto, kun tää on niin karseen värinen… Mutta hyvin tää on kestänyt!” Loppumatkasta puhe hiipuu ja minä meinaan nukahtaa.
Lähtötilanne: Kävelyä Viitasaaren keskustasta noin kilometrin verran, laukku sattuu jo hartioihin ja pitkä päivä alkaa painaa mieltä. Kävellessäni näen tienposkessa kaksi kuollutta lokkia.
Matka: Viitasaari-Jyväskylä, n. 100 km.
Kuski: Viisikymppinen erittäin hyvinvoivan ja vauraan oloinen mies, joka selviää myöhemmin kaupan alan ihmiseksi.
Auto: Hyvin uusi ja hyvin mukava. Kojelaudassa, hanskalokerossa ja ovissa on puupaneeleita.
Keskustelunaiheet: Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki! Mies osaa vetää keskustelua erittäin aktiivisesti ja mielenkiintoisesti, ja sadan kilometrin matkalla ehditäänkin käydä läpi muodin nykytilanne, suomalaisten arkuus pukeutua, parisuhteet, mitä tarkoittaa rakkaus, miten rakastumista ihannoidaan rakkauden kustannuksella, asuntolainat ja niiden kehitys ja miten ne sitovat ihmisiä, viisikymppisten toinen nuoruus, alkoholismi ja miten sitä on joka suvussa… Ei nukuta enää. Saan kyydin Puistokadulle asti ja olen varsin tyytyväinen elämääni.
Mitä opin: Ei siitä Oulun moottoritiestä pääse millään venkoilulla helpommin kuin ihan vain yksinkertaisesti menemällä bussilla Haaransillalle asti.
Tagit: liftaus
(No Ratings Yet)
Loading ...