Kaupunki on täynnä ääniä ja tuoksuja. Se on täynnä eri tuntuisia materiaaleja, erilaisia äänimaisemia. Se tulvii asioita kaikille aisteille – myös silloin, kun näköä ei ole. Mitä kaikkea kaupungista saakaan irti sokeana?
Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi, kun nakutus tihenee. Katu on helppo ylittää suoraan, kun suuntaa askelensa seuraavalle nakuttavalle liikennevalotolpalle. Valkoinen keppi viuhtoo asfaltin pintaa, jossa suojatien viivat erottuvat sileämpinä kohtina. Ratikkakiskoihin ei kannata kompastua. Katukiveys tulee vastaan kadun toisessa reunassa.
Talon seinän vieressä kulkiessa täytyy muistaa varoa avoimia liikkeiden ovia ja mainosständejä. Tuoreen pullan tuoksu kertoo konditoriasta, lämmin tuulahdus ja kellon kilahdus taas kantakahvilasta. Sen jälkeen tulee vielä katutasossa oleva ikkunasyvennys, johon ei kannata pudota ja tämän porttikongin kohdalta on ylitettävä tie.
Keppi etsii automaattisesti suojatien tolpan; se kilahtaa heleästi. Autoja ei kuulu tulevan, joten tie on turvallista ylittää. Ei tarvita kuin muutama askel, kun raitiovaunun pysäkkialue kohoaa hieman tien pinnasta. Vasemmalle kääntyessä löytyy pysäkkikatos, jonka vieressä on hyvä odottaa.
Raitiovaunu jarruttaa pysäkille, renkaat kirskahtavat ja ovi aukeaa. Kuljettaja kertoo vaunun numeron. Sisään astuessa on hyvä varmistaa kepillä pysäkin ja vaunun reunan välinen kolo. Kylmä tanko antaa tukea heiluvassa vaunussa. Pari mutkaa ja vielä nämä kiskojen ylitystärinät, kunnes on painettava kelloa.
Toisella pysäkillä lähdetään ratikan tulosuuntaan. Keppi kolahtelee autotien ja pysäkkialueen väliseen aitaan rytmikkäästi joka toisella askelella. Maassa oleva ritilä kertoo ennalta metroasemalle laskeutuvista portaista. Portaiden alapäässä on muistettava varoa ovea, joka ei koskaan mene kunnolla kiinni.
Asemalla metrolaiturille vievät liukuportaat kuulee jo kaukaa. Käsi kokeilee nopeasti kaiteesta, kumpaan suuntaan portaat vievät, ennen kuin niihin uskaltaa astua. Hetken aikaa on mietittävä, kumman puolen metro menikään länteen. Metrin päässä laiturin reunasta tuntuu varoittava viiva, sen turvallisemmalle puolelle kannattaa seisahtua.
Metrossa vapaa paikka löytyy, kun varovasti kokeilee penkin reunasta kepillä, istuuko siinä kukaan. Kuulutukset antavat ajatuksille tilaisuuden hetkeksi harhautua. Carla Rindellin pehmeä ääni kertoo, milloin ollaan perillä.
Liukuportaiden suuntaan on helppo lähteä ihmismassojen mukana. Taas on pikaisesti varmistettava kaiteesta, menevätkö portaat oikeaan suuntaan. Ylemmällä portaalla oleva keppi kertoo, milloin ne loppuvat. lattiassa on opastetaktiili, jota seuraamalla löytää toisille liukuportaille. Niiden loputtua on laskettava karheampien lattiamateriaalien määrää, lähtien kuudesta. Etukäteen tarkistettu lähtölaituri löytyy ja ovet laiturille aukeavat humahtaen.
Kun kuljettajalta vielä varmistaa linja-auton olevan oikea, voi turvallisin mielin istua paikoilleen. Taas on selvitty yhdestä matkasta kaupungin läpi, ja pääsee maalle rentoutumaan.
(2 ääntä, keskiarvo: 3.50/5)
Loading ...
