Läpi sivistyksen historian aistien kautta koettavaa kauneutta on pidetty vahingollisena. Se on ollut lähinnä merkityksetöntä yksinään, erotettuna totuudesta ja erityisesti hyvyydestä. On kuitenkin hyvin vaikea sanoa mitään kauneudesta ensin rajaamatta tätä metakäsitettä. Kaikki ovat kuulleet puhuttavan sisäisestä kauneudesta ja siitä, että kauneus on katsojan silmässä. Sisäinen kauneus on liian laaja aihe tähän yhteyteen, joten täytyy sittenkin turvautua jälkimmäiseen, visuaalisesti esteettisempään kouraisuun. Ja jos kauneus on katsojan silmässä, aihe on helppo uuden ajan mukaisesti rajata häneen, katsojaan. Kahdesta syystä valitsen tarkastelun kohteeksi naisen: olen mies, ja kauneuskäsitys naisista on muuttuvampi ilmiö.
.jpg)
“Inha on kaunis ja kaunis on inha”, kirjoittaa Shakespeare Macbeth-näytelmässään 1600-luvun alussa (suom. Yrjö Jylhä, 1936). Tämä on kirjoitettu uuden, subjektiivisen, nykyisen aikakauden alussa, jolloin kauneudesta puhuttaessa voitiin ruveta rajoittumaan havaittavaan todellisuuteen. Tehtiin sitä toki myös antiikissa ja vielä keskiajallakin, mutta silloin käytettiin eri termejä. Shakespearen nimityksestä kauneudelle voisi pohtia enemmänkin, sillä sanan merkitys on vaihtunut niin aikojen ja paikkojen saatossa kuin myös visuaalisessa katsannossa. Siinä missä länsimainen kauneuskäsitys miehestä on pysynyt tuhansia vuosia muuttumattomana, on muutokset naisilla olleet radikaalimpia: toisaalla ihailtiin anorektisen laihaa naista, toisaalla sairaalloisen lihavaa, kehon yksityiskohdista puhumattakaan.
Esimerkiksi Kiinassa pidetään pieniä jalkoja niin kauniina, että naisten jalkaterien kasvuun halutaan vaikuttaa lapsesta saakka. Samankaltaisia piirteitä voi löytää vielä lähempää omaa kulttuuriamme, ehkä näkyvimmin Yhdysvalloista. Kehon lääketieteellinen muokkaaminen luonnottomaksi on yleistymässä myös Suomessa, eikä sitä pidetä enää edes mitenkään hämmästyttävänä. Internetistä voi jo nyt löytää helposti propagandaa silikonirintoja vastaan, mutta suuremmalla mielenkiinnolla odotan tulevia vuosikymmeniä. Millaiselta 2000-luvulla asennetut silikonirinnat mahtavat näyttää kehossa 2050-luvulla? Vastaukseksi en ole kelpuuttanut tällä hetkellä turvallisuusmääräykset täyttäviä tieteellisiä termejä. Toivottavasti ehdimme tältä osin eurooppalaistua ennen kuin Suomessa hyväksytään yleisesti Yhdysvaltojen standardit. Shakespeare tuskin tarkoitti nähtävää kauneutta luonnehtiessaan sitä inhaksi, mutta epäilemättä hän oli edellä aikaansa myös tältä osin.
Irlantilainen kirjailija Margaret Hungerford toi 1800-luvun lopulla julkiseksi sanonnan “kauneus on katsojan silmässä”. Se tiivistääkin hyvin normit, jotka kohdistuvat yhä korostetummin yksilön fyysiseen kauneuteen ja seksuaalisuuteen. Näistäkään määreistä ei valitettavasti päästä yli saarnaamalla kuinka ennen oli paremmin. Lapsi oppii jo nuorena ihanteeksi ympäröivän kauneuden, joka aiemmilla sukupolvilla muotoutui läheisten perusteella. Nykyään meitä ympäröivät lähes koko ajan eri mediat, jotka eivät voi olla vaikuttamatta käsityksiimme ihanteellisesta ihmisestä. Yritä tämän kaiken keskellä sitten olla hyvä. Hiljaiseksi vetää.
(No Ratings Yet)
Loading ...
