Kuva: Samuli Turunen
Pekka-Eric Auvinen oli varmasti poikkeustapaus. Yhdeksän kuolonuhria vaatinut Jokelan kouluammuskelu oli laajuudessaan ja raakuudessaan ensimmäinen lajiaan Suomessa, ja toivottavasti se sellaiseksi jääkin. Ratkaisua mielenterveysongelmiin ja ennaltaehkäisevän työn vähäisyyteen tuskin löydetään siitä, että YouTube- ja IRC-Galleria-tyyppiset sivustot lakkautetaan. On inhimillistä, että ihmiset hakevat täysin järjettömältä tuntuvalle teolle selityksiä, mutta internetiä ei kuitenkaan voi syyttää kaikesta. Päätimme kuitenkin kysyä alan asiantuntijalta, psykologi Sami Pajuselta, mitä hyviä ja huonoja puolia nettiyhteisöt ja netin rajattomuus voivat saada aikaan. Ääneen pääsee myös 24-vuotias Sanna, joka kertoo omasta nettikäyttäytymisestään.
Psykologi Sami Pajunen, onko nettielämä enää leikkiä?
- On ja ei. Niille, jotka kykenevät säilyttämään rajansa ja ymmärtävät olevansa yhdenlaisessa hiekkalaatikossa, nettielämä voi olla kivaa ja nautinnollista. Netissä tulisi kuitenkin ymmärtää, että siellä kaikki on mahdollista, kuka vain voi olla mitä vain ja ihmisillä on hyvin erilaisia moraalisia koodeja. Toiset noudattavat ns. netikettejä ja toiset taas eivät. Moni on liikkeellä rehellisin aikein etsien esimerkiksi oikeasti seuraa itselleen, toiset taas ovat lähteneet liikkeelle vain itsekkäissä hyötymisaikeissa.
Nettipetoksista kirjoitellaankin paljon. Esimerkiksi Huuto.net-palvelussa on viime aikoina myyty väärennettyjä konserttilippuja ja viihde-elektroniikkaa. Netin haittapuoliksi voi myös laskea
”nettiin uppoamisen”. Toisille se tarkoittaa tunteja, jotkut jäävät koukkuun päiväkausiksi. 24-vuotias Sanna kertoo, että Facebook on ollut hänelle kaikkein koukuttavin nettiyhteisö:
- Pahimmillani olen aktiivisesti viettänyt aikaa siellä ehkä pari kolme tuntia kerrallaan. Mutta usein kun teen koneella töitä, se on auki lähes koko ajan ja vain välillä vilkaisen onko tullut uusia viestejä.
Myös psykologi Pajunen varoittaa nettielämään koukuttumisesta.
- Nettiin voi jäädä koukkuun hyvin helposti ja nopeastikin. Sivut ja niiden sisällöt – esimerkiksi pelit – on usein tarkoituksella rakennettu addiktiivisiksi. Jokainen löytää netistä itseään kiinnostavia asioita, ennemmin tai myöhemmin. Tämä saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että ihminen ei enää käy ulkona tai harrasta liikuntaa. Pitkään koneella olo myös muuttaa ihmisiä lyhytjännitteisimmiksi ja syyllisyyden tunteet voivat vahvistua, jos joku toinen yrittää rajoittaa omaa netissä oleilua. Varsin monet ovat netissä myös yöaikaan, jolloin uni kärsii.
.
Mikä nettiyhteisöissä meitä ihmisiä sitten oikein koukuttaa?
- Niissä yhteisöissä, joissa itse liikun ja joita itse olen perustanut, kiinnostavaa on juuri se satojen samanmielisten seurassa liikkuminen, virtuaalinen – ja ihan todellinenkin – yhteyden tunne ja kokemus. Itseäni kiinnostaa myös erityisesti se, miten energia siirtyy ajatuksen voimalla chateissa tai muissa reaaliaikaisissa paikoissa. Monet voivat olla omassa arjessaan sulkeutuneita ja internetin yhteisöistä löytyy enemmän ystäviä kuin reaalimaailmasta. Internet voi olla joillekin turvallinen paikka kokeilla omia rajojaan.
Sanna kertoo omasta Facebook-innostuksestaan näin:
- Olen löytänyt sieltä kavereita, joihin en ole pitänyt yhteyttä vuosiin. On myös hauska seurata millaiset verkostot kavereiden kautta muodostuvat ja aina on yhtä hämmentävää huomata miten pieni maa Suomi on. Yhteisiä tuttuja löytyy yllättävän monen kanssa. Pidän myös siitä, että ihmiset esiintyvät omilla nimillään, joten kauan kadoksissa olleet kaverit voivat oikeasti löytyä. Myös yhteydenpito on hieman helpottunut, koska viestit menevät niin kätevästi perille sitä kautta. Facebookissa vaan on monta hyvää elementtiä samassa palvelussa.
Facebookin hyviä puolia onkin turha lähteä kiistämään, mutta joillakin homma karkaa aina käsistä ja nettielämästä on leikki kaukana. Psykologi Pajunen valottaa tarkemmin miten vakavasta asiasta on kyse.
- Mielenterveyden keskusliiton mukaan nettiriippuvaisia on Suomessa noin 20 000, kun nettiä käyttää nykyisin noin miljoona suomalaista. Nettiriippuvuus voi saada hyvinkin vakavia piirteitä. Joku aika sitten oli esillä juttu amerikkalaisesta pariskunnasta jonka pienet lapset vietiin aliravitsemuksen takia sairaalaan, kun vanhemmat pelasivat nettipeliä niin intensiivisesti, että unohtivat antaa lapsilleen ruokaa. Mitä enemmän tietokoneet kehittyvät ja nopeutuvat, sitä rankempia riippuvuuden muotoja varmaankin syntyy. Mutta jo nyt se joillekin todella suuri ongelma ja asia pitäisi ottaa vakavasti.
Voiko sitten käydä niin, että nettielämä voisi syrjäyttää oikean elämän jossain vaiheessa?
- Tiedän ihmisiä joilla näin on käynyt ja jotka ovat tyytyväisiä tilanteeseensa – netissä on kuitenkin käytettävissä niin paljon enemmän vapausasteita kuin arjessa. Siellä on miltei rajattomat ansaintamahdollisuudet, miljardeittain potentiaalisia asiakkaita käden ulottuvilla ja niin edelleen. Uskon kuitenkin, että virtuaalielämä jättää jotkut täysin kylmäksi eikä tuo juuri mitään lisää tähän todellisuuteen näille ihmisille. Ihan hyvä niin.
Jos virtuaalitodellisuuksissa eläminen tulevaisuudessa lisääntyy, millaisia psykologisia uhkia se aiheuttaa?
- Jos ihminen ei ole mieleltään riittävän terve, virtuaalitodellisuudet voivat pirstoa ihmisen käsityskykyä ja hänestä voi kehittyä jollain tavalla vajavainen. Jos ajatellaan että virtuaalitodellisuuksien kautta ihmisen mahdollisuudet saada mielihyvää elämäänsä lisääntyvät eksponentiaalisesti, voisi rottakokeiden valossa sen ajatella johtavan siihen, että jotkut ihmiset eivät muuta tekisi kuin etsisi jatkuvasti aina uudenlaista mielihyvää. Myös tässä on oma uhkansa, tietysti.
- Itse ajattelen kuitenkin, että virtuaalitodellisuuksissa on todellinen mahdollisuus – monenlaiseen hyvään ja voimaannuttavaan, uusien asioiden oppimiseen ja monien ongelmien hoitamiseen. Nettiyhteisöt voivat olla myös hyvin terapeuttisia paikkoja.
Kuvitellaan tilanne, että joku päivä jokainen maailman palvelin lakkaisi toimimasta. Yhtäkkiä meillä ei enää olisi internetiä. Ei muistettavia salasanoja, ei verkkopankkitunnuksia, emmekä saisi enää virtuaalisia oluita ystäviltämme Facebookissa. Näinkin voi nimittäin käydä. Jos tämä kuvitelma saa aikaan levotonta oloa, orastavaa hikoilua ja palan nousemista kurkkuun, kannattaa ehkä käydä tsekkaamassa seuraava linkki:
http://www.paihdelinkki.fi/testaa/netinkaytto
Tagit: facebook, internet, tietokone
(1 ääntä, keskiarvo: 5.00/5)
Loading ...
